MTV Uutiset Live tapasi Melina Pihan Helsingissä Harjun Nuorisotalon edustalla, missä hänet pahoinpideltiin ja ryöstettiin viikko sitten. Katso yllä olevalta videolta, mitä hän itse muistaa traagisista tapahtumista.
Keskiviikko oli ehtinyt jo vaihtua torstaihin – kello oli noin kaksi yöllä. Oli pilkkopimeää, mutta Harjun Nuorisotalon seinustan valot valaisivat rakennuksen edustalla olevia korkeita askelmia.
Melina Piha istahti ylimmälle askelmalle. Hän sytytti sikarin ja pohti päivän tapahtumia – aivan kuten oli tehnyt niin monena muunakin iltana, tutussa ympäristössään.
Aiemmin päivällä Piha oli ollut Nuorisotalon edustalla Dallapen puistossa antamassa ruokaa ja keskustelemassa huumeriippuvaisten ihmisten kanssa.
Hän on jo pitkään tehnyt vapaaehtoistyötä narkomaanien parissa. Aikaakin on, sillä hän on työkyvyttömyyseläkkeellä autokolarissa saamansa niskavamman takia.
Tuo tavanomaiselta tuntunut vuorokausi muutti kuitenkin nopeasti kurssiaan.
"Kuulin heidän nauravan, kun he pahoinpitelivät minua"
Tuona torstain vastaisena yönä Piha havaitsi viisihenkisen porukan lähestyvän häntä erittäin suoraviivaisesti ja nopeasti. He huokuivat aggressiivista energiaa.
Piha pyysi tavalliselta näyttäviä nuoria häipymään. Hän halusi nauttia sikaristaan ja kuulokkeissaan soivasta musiikista rauhassa.
Pyynnöt kaikuivat kuitenkin kuuroille korville. Alkoi silmitön väkivalta, joka tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan.
– Ole onnellinen, etten mä tapa sua, Piha muistaa yhden nuorukaisen sanoneen samalla, kun hän iski nyrkkiään Melinan kasvoihin.
Lukuisten nyrkiniskujen ja päähän kohdistuneiden potkujen jälkeen nuoret kaikkosivat – Pihan omaisuutta mukanaan. Piesty nainen oli jätetty tajuttomana makaamaan vesilätäkköön, yksin pimeyteen.
– Näillä nuorilla oli vielä hauskaa, kuulin heidän nauravan, kun he pahoinpitelivät minua, Piha sanoo ja purskahtaa itkuun.
Kun Piha lopulta virkosi, hän oli kylmissään ja kivuissaan, eikä paikalla näyttänyt olevan ketään, joka huomaisi hänen hätänsä. Mitä sitten tapahtui? Katso jutun alussa olevalta videolta Melinan itsensä kertomana.
