MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen analysoi HIFK:n ja Kärppien välieräsarjan toisen ottelun tapahtumat. Nordenskiöldinkadun väännön vei ansaitusti nimiinsä HIFK maalein 3-2.
HIFK:lta saattoi odottaa kovaa alkua otteluun siten, että helsinkiläiset olisivat prässänneet Kärpiltä tilan ja ajan pois. Jos se oli aie, pyrkimys jäi piippuun. Toisaalta HIFK:n hyökkäyspeli ei pelin lähdössä tukenut ollenkaan sitä, että sen tiimoilta olisi voinut saada painetta aikaan oululaisten kiekkoja noukkiville puolustajille.
Sanalla sanoen HIFK lähti hyökkäämään jatkuvasti liian nopeasti ylöspäin. Asetelma synnytti pelitilanteita, joissa vain puoliksi organsioitu hyökkäys hidastui kerta kerran jälkeen Kärppien puoliksi ja ylikin organisoitumaan ehtinyttä viisikkoa vastaan. Siitä HIFK:n hyökkääjien oli täysi mahdottomuus ehtiä järkevästi paineistamaan.
Kärpät pelasi tosi vahvan avauserän, vaikka HIFK pääsikin viitisen minuuttia ennen erän loppua tasoittamaan pelin lukemiin 1-1.
Kärpät pelasi ensimmäisen erän kaukalon joka osa-alueella todella tasapainoisesti. Kärpät vältti myöhässä prässäämistä varsin viisaasti, tämä oli edistystä Raksilan avauspeliin verrattuna. Toki välillä kärkikarvaaja teki pistoja syvälle vastustajan alueelle, mutta silloin neljä muuta pysyi visusti peli alla. Kärppien peruskarvausmuoto oli useimmiten 1-2-2. Kakkonen ja kolmonen aktivoituivat vasta, jos ykkönen pääsi kiinni. Jos HIFK rakensi peliä ylemmän viivelähdön sijoilta, oululaisten muoto saattoi välillä olla 2-3.
Jos Kärppien hyökkääjät hakivatkin omissa hyökkäyksiin lähdöissään vielä runkosarjassa kaistojenvaihtoja ja luistelureittejä kultaisten leikkausten kaarilla, nyt näyttäisi, että ainakin vieraskaukalossa hyökkääjät pysyttelevät paremmin omilla kaistoillaan. Tätähän Kärppien pelaaminen oli vuosi sitten mestaruuskaudellakin pudotuspeleissä: tasapainon hakemista Meidän pelin ja sen variaatioiden välillä. Tällä hetkellä paketti on levällään.