Viertolan kouluampuja kertoi poliisille, että luokkakavereiden ampuminen tuntui "oudolta".
– Oudolta, todella oudolta, koska no niin kun ensimmäinen kokemus ikinä, poika kuvaili tuntemuksiaan poliisille.
– Oli aika stressaavaa, moni oli ihan shokissa ja silleen tuntu aivan oudolta, ainakin siinä tilantees.
Hän kuvaili aseen ääntä "pikkuilotulitteen tapaiseksi".
Mitään ajatuksia ampuminen ei pojan mukaan hänessä herättänyt tapahtumahetkellä. Yleisesti ottaen hän kuvaili "traagiseksi" sitä, että joku ihminen kuolee.
Pojan kuulustelukertomuksessa on erikoinen piirre. Hän ei suostunut kutsumaan ampumiaan luokkakavereita tai väliin tulleita opettajia nimellä.
Hän käytti heistä nimitystä "oppilas" tai "yksilö". Lähinnä vain poliisin pyynnöstä hän suostui tarkentamaan, oliko kyseessä tyttö vai poika.
"En vaan jaksa sitä koko ajan kiusaamista"
Poika kertoi kouluampumisen motiiviksi sen, että koki joutuneensa kiusatuksi ja syrjityksi parin vuoden ajan. "Nimittelyä ja syrjimistä" oli pojan mukaan ollut sekä hänen edellisessä koulussaan, että Viertolan koulussa. Edellisessä koulussa hän kertoi kokeneensa myös rajua tönimistä.
Poliisi yritti moneen kertaan kysyä, millaisia pojan kokemat "kiusaamistilanteet" olivat olleet Viertolan koulussa. Poika ei osannut kertoa mitään yksityiskohtia tapahtumista, hänen oli myös hyvin vaikea sanoittaa kokemuksiaan.
Poliisi ei esitutkinnassa löytänyt minkäänlaista näyttöä siitä, että pojan valitsemat uhrit olisivat syrjineet tai kiusanneet poikaa.
Lopulta hän kuitenkin päätti "tavallaan kostaa". Pojan mukaan oli lähinnä sattumaa, että hän teki tekonsa Viertolan koulussa eikä jo edellisessä koulussaan.
– Koska en vaan jaksa sitä koko ajan kiusaamista, poika kuvaili poliisille.
– En mä tiedä, no niin kun päästin sitä vihaa jollain tavalla ulos, hän kuvaili poliisille päätöstään ampua luokkatovereitaan.
Poliisi löysi pojan puhelimesta useampia aseen kanssa otettuja poseerauskuvia. Poika kertoi kokeilleensa erilaisia pukeutumistyylejä.
– No mä katoin vaa, et mikä näyttäs parhaimmalta. Kokeilin niit muita tyylei, poika kertoi.
– Parhaimmalt niinku missä? poliisi kysyi.
– No sii ammunnassa, poika vastasi.
Tähtäili omaa päätään
Osassa poliisin löytämistä kuvista poika tähtäsi aseella omaa päätään. Poika kertoi kokeilleensa, missä asennossa näyttäisi parhaimmalta, kun hän ampuu itseään.
Poika kertoi osoittaneensa aseella myös naispuolista opettajaa, joka yritti lähestyä häntä.
Hän kertoi suunnitelleensa kouluampumista kolmen tai neljän viikon ajan. Pojan oman kokemuksen mukaan kiusaamiseen Viertolan koulussa osallistui 15 oppilasta.
Ampuminen ei kuitenkaan ollut sellaista kuin poika oli odottanut.
– Olin kyl aika shokissa ja se niin kun pakko sanoo, et se ei mee yhtään, niin kun elokuvissa et, poika kuvaili.
Poika kertoi poliisille, ettei onnistunut ampumisessa niin kuin oli ajatellut, sillä hänen tarkoituksenaan oli ollut tappaa enemmän ihmisiä.
Poliisi kyseli pojalta siitä, mitä tämä ajattelee ihmisten ampumisesta.
– Sit se henkilö varmaan kuolee yleensä, poika vastasi.
Pojan mukaan riippuu henkilöstä, mitä hän itse ajattelee tämän kuolemasta. Poliisi kysyi, mitä poika ajatteli asiasta näiden ihmisten kohdalla, joita hän ampui.
– Ei se olis ansainut sitä.
Poika kertoi ajatelleensa tätä kävellessään pois koulusta.
"Tuntuu, että kaduttaa"
Poika kertoi alkaneensa tuntea vihaa jo edellisessä koulussaan. Viertolan koulussa vihan tunne alkoi syystä tai toisesta kasvaa.
Poliisi kysyi, vaikuttiko ampuminen jollakin tavalla pojan vihan tunteeseen. Poika vastasi, että ampuessa tunne ei muuttunut, sen jälkeen kyllä.
– Kadutti, poika vastasi ja lisäsi tajunneensa, ettei olisi saanut tappaa ihmisiä.
Jälkikäteen poikaa on edelleen kaduttanut.
– Tuntuu, että kaduttaa, että oli tyhmästi tehty.
Kun poliisi kysyi, miten poika ajatteli ampumisen vaikuttavan hänen luokkatovereihinsa ja opettajiin, poika alkoi itkeä.