Viertolan kouluampuja kertoi poliisille, että luokkakavereiden ampuminen tuntui "oudolta".
– Oudolta, todella oudolta, koska no niin kun ensimmäinen kokemus ikinä, poika kuvaili tuntemuksiaan poliisille.
– Oli aika stressaavaa, moni oli ihan shokissa ja silleen tuntu aivan oudolta, ainakin siinä tilantees.
Hän kuvaili aseen ääntä "pikkuilotulitteen tapaiseksi".
Mitään ajatuksia ampuminen ei pojan mukaan hänessä herättänyt tapahtumahetkellä. Yleisesti ottaen hän kuvaili "traagiseksi" sitä, että joku ihminen kuolee.
Pojan kuulustelukertomuksessa on erikoinen piirre. Hän ei suostunut kutsumaan ampumiaan luokkakavereita tai väliin tulleita opettajia nimellä.
Hän käytti heistä nimitystä "oppilas" tai "yksilö". Lähinnä vain poliisin pyynnöstä hän suostui tarkentamaan, oliko kyseessä tyttö vai poika.

