Nuutajärven vanha kartano Urjalassa on vaikuttava näky kylpiessään kevätauringossa keskellä kirkkaasti hohtavia hankia. Vuonna 1822 rakennettu jyhkeä kartano näyttää juuri siltä, että se kätkee seiniensä sisään jos jonkinlaisia salaisuuksia historiansa varrelta.
Aivan hiljattain yksi rakennuksen salaisuuksista paljastui puolivahingossa kunnostustöiden yhteydessä. Talon sisäportaikon alta paljastui salainen huone, jonka seinät on päällystetty ikivanhoilla kuvilla ja korteilla.
Lattialta puolestaan löytyi ikivanhoja karkkipapereita. Jäljistä päätellen huone toimi aikoinaan kartanon lasten leikki- ja piilopaikkana, eikä sinne aikuinen olisikaan mahtunut kulkemaan.
Kartano kylmillään 1950-luvulta asti
Ville Puranen (vasemmalla) ja Heikki Tuorila ovat restauroineet vanhoja rakennuksia vuosien ajan.
Nuutajärven kartano on ollut pitkään asumattomana. 1950-luvulta lähtien rakennus on ollut pelkästään kesäkäytössä, ja talvisin se on ollut kylmillään. Lääkäri Sauli Siekkinen hankki kartanon omistukseensa vuonna 2011, ja nyt rakennusta kunnostetaan Museoviraston valvonnassa entiseen loistoonsa.
Rakennusrestauroijat Ville Puranen ja Heikki Tuorila ovat tehneet arvorakennuksen etuseinän hirsikorjauksia tammikuusta lähtien.
Restaurointiurakka on mittava, sillä kaksikerroksisessa talossa on kaikkiaan noin tuhat neliötä. Vanhat hirsirakenteet vaativat korjausta, ja esimerkiksi julkisivuissa on käytetty runsaasti koristeellisia listoituksia, jotka kaipaavat niin ikään restaurointia.
Salahuoneen löytyminen herätti lapsenomaista riemua
Salahuoneen lattialla on karkkipapereita ja seinät on kiinnitetty täyteen kortteja eri aikakausilta.
Vanha salahuone löytyi sattumalta, kun Puranen ja Tuorila irrottivat ulkoseinästä vanhoja ikkunankarmeja kunnostusta varten. Puranen kertoo, että kyseessä oli tyypillinen restauroijan raskas ja pölyinen maanantai, jossa puretaan rakenteita. Päivä sai kuitenkin odottamattoman käänteen.
– Siinä vaiheessa kun irrotimme ikkunankarmia telineillä, katse kiinnittyi tuonne portaikon alle, että mitäs täällä on. Tuli sellainen aika lapsenomainen riemu, että tämähän on mahtava löytö, jossa lapset aivan kuin kurottavat aikojen takaa, Puranen kuvailee.
Ikkuna on sen verran korkealla maanpinnasta, että salahuonetta ei voinut ulkoakaan havaita.
Puranen kertoo, että suupielet nousevat restauroinnin ammattilaisilla hymyyn, kun vilkaisee korteilla vuorattuun salahuoneeseen.
– Lapset on aina lapsia, sellainen viesti on tässä ollut, Puranen kiteyttää.
Tuorila puolestaan toteaa, että salahuone tarjoaa hienon kurkistuksen menneeseen aikaan.
Nuutajärven kartanon salahuone on siitä mielenkiintoinen, että se on ollut käytännössä kaikkien nenän edessä, mutta silti samalla hyvin piilossa. Portaikon alle ei ole ollut erillistä käyntiä, vaan lapset ovat päässeet ujuttautumaan sinne juuri ja juuri ikkunan ja portaiden välisestä raosta.
Huoneeseen hohkaa valoa ikkunan alareunasta. Ulkoa maan tasalta katsottuna ikkunan reuna on ollut niin korkealla, että huonetta ei ole voinut sieltäkään huomata.
Salahuone paljastaa upean tuulahduksen menneiltä ajoilta.
– Kesällä ikkunasta on poistettu sisälasit. Silloin siinä on ollut sen verran tilaa että pieni ihminen mahtuu pujahtamaan portaan ja ikkunan välistä. Sittenhän sitä pääsee testaamaan käytännössä kun on uusi ikkuna paikallaan, toteaa Puranen.
Lattialle jääneistä karkkipapereista päätellen salahuone on ollut menneinä aikoina lasten kovassa suosiossa.
– Varmaan täällä on välillä ihmetelty, että minne ne lapset oikein menivät, Puranen naurahtaa.
Huoneen seinät on vuorattu lukuisilla vanhoilla korteilla ja kuvilla. Kortteja löytyy 1800-luvulta asti, eli tilassa ovat ehtineet leikkiä useammankin sukupolven lapset.
– Täällä on ollut mukava syödä karkkia. Näiden rappusten alla ovat rapisseet muutkin kuin hiiret, Tuorila tokaisee.
"Jokainen vanha rakennus on yksilöllinen"
Puranen ja Tuorila ovat työskennelleet vanhojen rakennusten kunnostuksen parissa useita vuosia.
Tuorila kertoo, että Nuutajärven kartano on tarjonnut rakennusrestauroijalle ihailtavaa.
– Tässä on nähtävissä todella upeaa rakennustaitoa ja hienoja rakenneratkaisuja ja materiaalivalintoja, siinä mielessä tämä on todella ainutlaatuinen kokonaisuus.
Puranen on samoilla linjoilla.
– Kyllä tämä on aikanaan laadukas rakennus ollut, kymmentuumaista hienosti varattua hirttä. Ja jopa rakennuksen sisäpintojen rappaukset ovat pysyneet, vaikka rakennus on ollut pitkään kylmillään.
Puranen ja Tuorila painottavat, että vanhat talot ovat yksilöllisiä ja samalla niiden restaurointikin on yksilöllistä hommaa, jotta päästään parhaisiin tuloksiin. Salahuoneen kaltaisia löytöjä ei ole aiemmin osunut ammattimiesten kohdalle, mutta kaikkea muuta kiinnostavaa kylläkin:
– Kyllä kunnostettavista rakennuksista on löytynyt esimerkiksi vanhoja leluja. Varsinkin, jos on muutettu huonejakoa, niin niitä on paljastunut, sanoo Tuorila.
Puranen kertoo omalle kohdalleen sattuneesta erikoisesta löydöstä. Salahuoneen tavoin tämäkin löytö paljastui portaikon alta:
– Siinä tapauksessa portaiden alla olikin leivinuuni ja sitä mietittiin sitten, että minkälainen huonejako talossa on oikein aikoinaan ollut, mutta siihen ei oikein saatu vastausta. Toivottavasti sitä leivinuunia ei kuitenkaan käytetty siellä portaiden alla, Puranen naureskelee.
