91-vuotias Antti Jänkälä muistaa edelleen rintamalla jatkosodassa sekä Lapin sodassa viettämänsä joulut.
– Lunta oli maassa ihan kymmeniä senttejä. Kaikki, ketkä eivät olleet vartiossa, menivät sotilaspastorin korsussa pitämään iltahartauteen ja yhtyivät virrenlauluun. Pastori puhui siinä siitä joulun asiasta, Antti Jänkälä muistelee vuoden 1943 jouluaattoiltaa.
Jänkälä oli astunut alokkaaksi runsas vuosi aikaisemmin 18-vuotiaana, kun jatkosota oli käynnissä. Tuona kyseisenä aattoiltana hän oli työskennellyt jo pari kuukautta rintamajoukoissa kuudennen divisioonan alaisessa Jalkaväkirykmentti 33:ssa kivääriryhmän johtajana. Taistelupaikkana oli Hiisjärven seutu.
– Kello 19 minulla alkoi vartiovuoro vuotta vanhemman sotilastoverin kanssa taisteluhaudoissa. Mieleeni on jäänyt, että kuu paistoi kirkkaasti ja oli hyvä näkyväisyys. Kylmä ei ollut, meillä oli hyvät varusteet.
– Oli verrattain rauhallista, mitään isompaa ei tapahtunut.
Aiemmin päivällä sotilaat olivat kuunnelleet joulurauhan julistuksen radiosta.
– Kaikki ottivat sen sanoman vastaan ja ymmärsivät sen. Kyllä se koti-ikäväkin tuli mieleen.
Lahjoja kotoa
Sotilaat saivat nauttia jouluna hieman tavallisesta poikkeavasta ruokailusta.