(Warner Music Finland)
Loiri palaa Inari-trilogian jälkeen laajempaan musiikkiesitykseen. Hyvää puuta tuo Veskun äänen taustalle kitaroiden lisäksi viulun, sellon, basson, koskettimet, banjon ja mikä ihaninta: rummut. Pääosassa on kuitenkin hienot biisit Veskun esittämänä. Biiseistä vastaavat mm. J. Karjalainen, Jarkko Martikainen (ex-YUP), Paula Vesala (PMMP) sekä Heikki Salo (Miljoonasade). Kuten Kari Tapion loistava Viimeiseen pisaraan -levy, tämäkin platta saa voimansa erinomaisten lauluntekijöiden tarpeeksi vaihtelevasta biisitarjonnasta eikä hommasta tule tylsää kuuntelua. Asia, joka vaivasi jo aika paljon edeltäjä-Kasarilla.
Avausraidalla Miksi mä maailmalle laulaisin Vesku jysäyttää pelin auki. Ääni raikaa eikä tällä kertaa vain lueta sanoja läpi. Läpi biisin kulkeva neilyoungimainen kitarariffi toimii todella hyvin. Kakkosbiisiä Aapakarhu kuunnellessa melodiasta tulee hieman mieleen Ivalolla versioitu Myrskypääsky, mutta biisiyhteys ei haittaa laisinkaan. Sen verran eri biisit on kuitenkin kyseessä.
Kolmosbiisin Kaiken nähnyt Vesku duetoi yhdessä Johanna Kurkelan kanssa. Jarkko Martikaisen kynästä oleva nelosbiisi Missä kotini on rullaa rattoisasti ja johdattaa kohti viidentenä biisinä kuultavaa nimiraitaa Hyvää puuta, joka on näistä uuden levyn biiseistä lähimpänä Inari-trilogian biisejä. Seuraavana kuultava Vilukukka on kirjailija Aulikki Oksasen käsialaa. Melankoliaa pursuva kappale on taattua ja tuttua Vesku-laatua.
Levyn toinen jarkkomartikainen, Taivun mutten murru on mainio ralli. Sen jälkeen tunnelma rauhoittuu jälleen hieman biisin Ystäväni tiimoilta. Mahtiballadin jälkeen on vuorossa Paula Vesalan säveltämä ja sanoittama Ei tullut äänettömyys, jonka ensimmäinen säkeistö tosin on runoilija Helena Anhavan sanoittama. Tunnelma on jälleen mahtipontinen ja harras.
Jottei jyhkeys pääsisi iskemään liikaa, on parempi hieman keventää tunnelmaa ja siinä auttaa kappale numero kymppi, AP Sarjannon tarjoilu Hyvää elämää, jossa viulu ja kitara säestävät hienosti laulajaa. Biisillä numero 11 eli Sadan miehen leukaluut Uuno revittelee kuin vanhoina hyvinä päivinään. Levyn päättävä Uskon on kuin Let it Be ja siihen on hyvä tämä levy lopettaa.
Hyvää puuta on yksi parhaista ja yhtenäisimmistä Veskun levyistä. Harmi vaan, ettei näitä biisejä taida livenä päästä kuulemaan. Jos tämä jää Veskun viimeiseksi pop-levyksi, niin hienolla tavalla levytysura päättyy.