Nuorten kilpa-ajo päättyi kuolonkolariin, kun reilua ylinopeutta ajanut auto törmäsi Benjamin Brantbergin, 36, autoon marraskuussa 2009. Vakavasti loukkaantunut Brantberg menetti kolarissa myös parhaan ystävänsä. Hän oli autossa ainoa, joka selvisi hengissä.
Lammilaisen omakotitalon ruokapöydällä on iso nippu papereita. Brantberg kertoo, kuinka paperien selaaminen nostaa tunteet pintaan. Menneestä voi päästä yli, mutta sitä ei voi unohtaa.
Lääkärintodistusten, vakuutusyhtiöiden päätösten ja esitutkintamateriaalien seassa on useita kuvia kolarissa ruhjoontuneista autoista. Yksi kysymys nousee päällimäiseksi mieleen: kuinka tuosta voi kukaan selvitä hengissä?
Brantberg selaa papereita ja pysähtyy jälleen. Poliisin havainnekuva näyttää, kuinka kymmenen vuoden takaiset tapahtumat etenivät.
– Tästä näkyy, että tulen pikkutieltä ja olen lähdössä Tamperetta kohti. Sieltä tulee toinen auto ja törmätään keskellä tietä. Autoni lentää jotain 35 metriä, Brantberg lukee papereista ja kuljettaa sormea kuvan päällä.
Brantberg ei muista kolarista juuri mitään, eikä törmäyksestä saatu vakava aivovamma helpota tilannetta. Tapahtumien kulku on selvinnyt läheisiltä tai edessä lojuvasta paperipinosta.
Viimeinen muistikuva on kolarissa menehtyneen parhaan ystävän kodista. Siellä nuoret olivat viettämässä iltaa ja päättivät lähteä yhdessä autolla kuppilaan.
Ainoastaan viitisen kilometriä myöhemmin nuorten ilta päättyi. Palomiehet leikkasivat auton katon irti, jotta Brantberg saatiin pelastettua – autonsa ainoana.
”Me oltiin vain väärässä paikassa”
Aivovamma, tusinoittain murtumia ja halvaantunut käsi. Brantberg vietti kolarin jälkeen Tampereen yliopistollisen sairaalan teho-osastolla useamman viikon. Vaikka hän taisteli omasta hengestään, äidin tuoma suru-uutinen oli pahin kolaus. Kumpikaan kyydissä olleista ei selvinnyt. Takapenkillä ollut ystävä kuoli syliin.
Brantberg ei halua jossitella, mutta palaa toisinaan miettimään yhtä asiaa – entä jos tuolla ystävällä olisikin ollut turvavyö? Olisiko hän silloin voinut selvitä?
– Kavereiden menettäminen pyörii päässä eniten. Negatiiviset ajatukset alkavat helposti pyöriä kehää.
Kolarin aiheutti vastaantulijoiden kilpa-ajo, jonka aikana nuoret kuskit ohittelivat toisiaan holtittomasti pimeällä tiellä. Kaikkien epäonneksi Brantberg kääntyi pienemmältä tieltä suoraan kilpaväylälle, eikä nähnyt nyppylän takaa kiihdyttäviä autoja.
Mitään ei ollut tehtävissä. Poliisin tutkimusten mukaan Brantbergiin törmänneen auton vauhti oli 160 kilometriä tunnissa, kun alueella oli 80 km/h nopeusrajoitus. Tuon auton kolmesta matkustajasta yksi kuoli ja kaksi muuta loukkaantui vakavasti. Oli ihme, että kukaan selvisi hengissä.
Pienellä kylällä kaikki tunsivat toisensa. Brantbergin oli tavannut kilpailuun osallistuneet ja hänen autoonsa törmänneet miehet aiemmin. Hän ei kuitenkaan koskaan ole tuntenut katkeruutta tai vihaa heitä kohtaan.
– Me oltiin vain väärässä paikassa.
Brantberg saa tapahtuneen kuulostamaan niin neutraalilta, mutta elämän niin julmalta.
”Mennään niillä korteilla, mitä jää”
Heti kolarin jälkeen Brantberg joutui pohtimaan, oliko kolari sittenkin hänen syytään. Häntä epäiltiin kuolemantuottamuksista ja liikenteen vaarantamisesta, sillä hän kääntyi tielle kolmion takaa.
Tilanne tuntui tuolloin absurdilta ja ahdistavalta.
– Syyttämättäjättämispäätös oli minulle tosi iso asia. Ei tarvinnut sitä puolta enää miettiä.
Vaikka vahvistus syyttömyydestä kevensi taakkaa, oli edessä koko loppuelämän pituinen kuntoutus.
Lue myös: Nokian kuolonkolarissa menehtyi kolme nuorta, somettivat ennen kohtalokasta törmäystä – tämä kaikki tragediasta tiedetään
Hitsaajana työskennellyt Brantberg ei pystynyt palaamaan enää töihin. Aivovamman lisäksi toinen suuri syy työelämän jättämiseen oli vasen käsi, jonka kaikki hermot repeytyivät selkäytimestä. Hän kuvailee kättä ”korkeintaan huonoksi varakädeksi”.
– Otti tosi koville silloin, kun tajusi, että ei voi palata enää töihin. Nyt sen on sisäistänyt, ja olen keksinyt kaikkea muuta.
Koska toisen auton kuljettaja todettiin syylliseksi onnettomuuteen, Brantberg sai hänen vakuutuksensa kautta korvauksia.
– Summat ovat naurettavan pieniä, mitä saa käden menettämisestä ja kaikista kivuista. Ei sitä terveyttä myisi millään pois. Näillä korteilla kuitenkin mennään, mitä jäi.
Elämää jatkoajalla
Tällä hetkellä Brantbergin kortit näyttävät hyvältä. Vuosi sitten elämään tuli avovaimo Noora, jonka kanssa hän pureutunut kolarin aiheuttamiin traumoihin eri tavalla kuin aiemmin.
– Toisen ei pidä olla ainoastaan terapeutti, mutta kun ollaan sielunkumppaneita, niin on tullut näitäkin asioita käsiteltyä syvemmin.
Kodin lisäksi pariskunta jakaa rakkauden eläimiin ja autoihin. Omakotitalon pihassa on parkissa viisi autoa ja sisällä kesäpäivää viettää kolme kissaa, koira ja perheen marsut.
– Kyllä tunnen eläväni jatkoajalla. Olen tosi onnellinen siitä, että saa elää. Yritän nauttia joka päivästä.