Aikuisilla on tärkeä rooli lapsen tunteiden tukijana ja tulkkina. Lapsena opitut tunnetaidot monesti leimaavat tunne-elämää myös aikuisiällä. Tunnekasvatuksen puutteet voivat kostautua jopa masentuneisuutena, ahdistuneisuutena tai väkivaltaisena käyttäytymisenä myöhemmin elämässä, professori Marja-Leena Laakso varoittaa. Miten voimme tukea lapsen tunnetaitojen kehitystä?
– Lapset tarvitsevat aikuisten apua erilaisten tunnekokemustensa hyväksymiseen, sietämiseen ja järjestämiseen, Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso toteaa.
Hänestä ihmisen tulisi oppia kohtaamaan ja käsittelemään tunteita jo lapsena.
Laakson mukaan pahimpia virheitä, joita vanhempi voi lapsen tunnetaitojen suhteen tehdä, ovat välinpitämättömyys lapsen ilmaisemille tunteille ja lapsen tunnekokemusten tuomitseminen.
– Se että tunteita ei oteta tosissaan, ne jätetään huomioimatta tai käsketään itkevän lapsen huutaa vaikka maailman tappiin, Laakso kuvailee.
Hän tuomitsee myös tunteiden kieltämisen ja niistä syyllistämisen.
– Pitäisi auttaa lasta miettimään sen sijaan, mitä voi tehdä kun on vihainen? Se, että on vihainen, ei ole väärin, mutta se, että lyö vihastuksissaan kaveria, on.
Laakso varoittaa, että syyllistämisellä ja kieltämisellä voi olla vakavia seurauksia. Laakson mukaan kohtaamatta ja käsittelemättä jääneet tunteet voivat kerryttää vihaa ja katkeruutta, joka voi myöhemmin purkautua hyvinkin väkivaltaisena käytöksenä, kuten meillä ja maailmalla on nähty.
