Suomi 2012. Ohjaus: Anders Engström. Käsikirjoitus: Mika Karttunen. Tuotanto: Markus Selin, Jukka Helle. Kuvaus: Jari Mutikainen. Leikkaus: Mikko Sippola. Pääosissa: Antti Reini, Peter Franzén, Merja Larivaara, Markku Maalismaa, Tomi Salmela, Aake Kalliala, Kari-Pekka Toivonen, Petteri Summanen. Kesto: 97 min.
Juuri kun alkaa toipua edellisestä Vares-nöyryytyksestä, seuraava jo kaatuu päälle. Tällä kertaa syyllinen on Anders Engström, joka ohjasi myös leffasarjan yhden aiemman osan, Pahan suudelman (2011).
Yleensä turkulaisissa kapakoissa viihtyvä yksityisetsivä Jussi Vares (Antti Reini) hälytetään nyt Pohjanmaalle, jonka pikkukylästä on löytynyt nuoren naisen ruumis. Jonkinmoisesta rangaistusmurhasta lienee kyse, koskapa alaston kalmo riippuu hautausmaan häpeäpaalussa ja paikka on hihhuleita tulvillaan.
Oppaana raamatullahutkijoiden yhteisöön toimii juoppo pastori Hukkanen (Markku Maalismaa), mutta herranpelkoa pitää yllä hurmoksellinen saarnaaja Raappana (Peter Franzén). Tällä riittää synkkiä salaisuuksia, samoin paikallista käenpesää pyörittävällä ylilääkärillä (Kari-Pekka Toivonen) ja ylempiään pokkuroivalla konstaapelilla (Petteri Summanen). Jälleen kerran jallua kittaava renttuetsivä saa puolustaa pientä ihmistä isokenkäisten suhmurointeja vastaan.
Klassinen lännenelokuvien tilanne, jossa muukalainen saapuu kaupunkiin, on vesitetty kliseiden kimpuksi. Puheen tasolla pellonhajuista miljöötä kuvataan toistuvasti ”merkilliseksi” ja ”vallan oudoksi”, ja kummaa populaa marssitetaan esiin urakalla. Mika Karttusen käsikirjoittaman elokuvan mahdollisuudet kuitenkin tyssäävät latteaan ajatusmaailmaan ja sitä selittävään dialogiin. Katsojan äly arvioidaan johonkin kuokan ja lapion välimaastoon.
Reijo Mäen Vares-kirjoissa naiset ovat joko kiimaisia narttuja tai kärttyisiä pihtareita. Tällä kertaa näiden kahden yhdistelmän ruumiillistaa Merja Larivaara, joka esittää piilohimokasta kirjastonhoitajaa. Vaikea arvata, kenelle hän lipastaan raottaa.