Ylivieskan eläinten pelastusrinki pelastaa pulassa olevia eläimiä vapaaehtoisvoimin. Pääasiassa pelastettavat eläimet ovat kissoja. Tällä viikolla ringin jäsenet joutuivat ennennäkemättömän haasteen eteen, kun he saivat tiedon kivikasassa asuvista kissanpennuista.
Yksi pelastusringin jäsenistä sai eläkeläispariskunnan rouvalta viestin kissaemosta, joka oli synnyttänyt tai kuljettanut poikasensa kivikasan uumeniin. Pariskunta arveli, että kissat pitäisi saada pois kivenkolosta.
– Ymmärtääkseni sama kissa oli useamman vuoden ollut tekemässä pentuja sinne. Pariskunta halusi, että kissat saadaan pois sieltä, jottei synny populaatiota, kertoo pelastusringin perustaja Nea Lamminmäki.
Käytännön järjestelyissä kului lähes päivä. Kukaan pelastusringin jäsenistä ei ollut aiemmin nähnyt vastaavaa paikkaa.
– Mitä enemmän tutkimme, sitä enemmän löysimme kaikenlaisia onkaloita, Nea sanoo.
Pelastajat huomasivat kissanpentujen emon olevan suojelevainen ja kuljettavan pentunsa pois aistiessaan vaaran. Niinpä emo piti loukuttaa ensin ja pelastaa pennut sen jälkeen.
– Emo meni loukkuun toisena yönä loukun virittämisen jälkeen. Aamulla lähdimme nappaamaan pentuja. Pentujen kanssa meni koko tiistai, Nea kertoo.
Mirka Halmetoja
Koko pentue piti saada pois luonnosta. Kuva: Mirka Halmetoja
LUE MYÖS: Näkymättömän Ninnin koskettava tarina sulattaa sydämet: "Tiesin, että jossakin vaiheessa se muuttuu näkyväksi" – Suomessa on tuhansia kodittomia kissoja
Pennut napattiin käsin kivenkolosta
Kivikasasta löytyi neljä kissanpentua. Pentueessa oli kaksi urosta ja kaksi naarasta. Pennut piti napata kiinni käsin, sillä kivenkoloon ei mahtunut apuvälineitä, kuten haavia tai loukkua.
– Kaivoimme käsin maa-ainesta kivien päältä, ja yhden kiven siirsimme kokonaan pois. Sitten odottelimme, että pennut tulevat näkyville ja nappasimme ne äkkiä kiinni, Nea kertaa.
Saara-Ilona Autio
Tässä kivikasassa pennut majailivat. Kuva: Saara-Ilona Autio
Pentujen nappaamisessa vaadittiin nopeutta, sillä jos pennut ehtivät peruuttamaan takaisin kivikasan onkaloihin, niihin ei enää ylettänyt. Viimeinen pelastettava pentu oli erityisen liukas tapaus.
– Kolme tai neljä kertaa se lipesi otteestamme, ennen kuin viimein saimme sen kiinni. Me ajattelimme, että sille olisi hyvä nimi Saippuapala, Nea sanoo.
Pelastajat hurrasivat urakan päätteeksi
Pelastusoperaatio oli haastava. Pennut olivat vielä sen ikäisiä, ettei ruoka kiinnostanut niitä. Siitä syystä pentuloukusta ei olisi ollut apua. Lisäksi emo piti saada ensin kiinni, jotta se ei häviä pentuja pelastettaessa. Myös paikka oli erityisen hankala.
– Kaiken maailman navetan vinttejä olemme kolunneet, mutta tämä oli kaikista haastavin paikka ikinä, Nea sanoo.
Operaation päätteeksi kaikki olivat todella iloisia. Jokainen pelastaja oli tiiviisti operaatiossa mukana. Urakka toteutettiin vuoroissa, jotta kaikki pääsisivät välillä kotiin syömään ja huolehtimaan perheestään.
– Kun viimeinenkin pentu saatiin kiinni, olimme todella iloisia. Pelkäsimme, että jos emme saakaan viimeistä kiinni, niin jää vähän paha mieli. Sitten saimme sen kuitenkin. Moni kyllä ihan hurrasi, Nea kertoo.
Mirka Halmetoja
Pitkän operaation jälkeen kaikki pennut saatiin pelastettua. Kuva: Mirka Halmetoja
Kissat olivat suhteellisen hyväkuntoisia ja rauhallisia. Pennut annettiin ensin emolle, jotta ne saisivat maitoa. Keskiviikkona pennut kuljetettiin Ouluun Popopetille, Pohjois-Pohjanmaan hylättyjen pieneläinten tuki- ja sijaiskotiyhdistykseen, jota kautta ne pääsevät eläinlääkäriin ja lopulta uusiin koteihin.
LUE MYÖS: Vapaasti liikkuvat kissat on määrätty tapettavaksi Pohjanmaalla – eläinsuojeluyhdistys jyrähtää: "Vaikuttaa siltä, että uhataan nimenomaan kotikissoja"
Tarve synnytti pelastusringin
Nea tutustui viime vuoden tammikuussa paikalliseen eläinsuojeluvalvojaan, ollessaan hänen kanssaan loukuttamassa kissaa Ylivieskan rautatieaseman asemapäällikön talon alta.
– Juttelimme tästä tilanteesta ja ajattelin, että onhan se aika hurjaa, että pari ihmistä juoksee kissojen perässä minkä ehtii, Nea sanoo.
– Rupesin auttamaan siinä ja totesin, että tilanne on aika toivoton. Tulimme siihen tulokseen, että laitamme ilmoituksen Ylivieskan foorumille, jotta saisimme lisäkäsiä, hän kertoo.
Nea sai kasaan Whatsapp-ryhmän, johon kuuluu nyt noin 20-30 henkeä. Pelastusrinki lähinnä loukuttaa kissoja ja kuljettaa ne eteenpäin virallisille järjestöille. Sitä kautta kissat saavat sirutukset, madotukset ja rokotukset sekä löytävät lopulta kodit.
Pelastettavia kissoja on edelleen niin paljon, että lisää vapaaehtoisia kaivattaisiin. Nea toivoo myös, että ihmiset leikkauttaisivat vapaasti ulkoilevat kissansa.
Mirka Halmetoja
Nea toivoo, että ulkona liikkuvat kissat leikattaisiin, jotta pentueita ei enää syntyisi luontoon. Kuva: Mirka Halmetoja
– Joissain tapauksissa asenne on ollut vähän se, että kissat ovat kertakäyttötavaraa. Suurempi ongelma kuitenkin on, että ihmiset eivät ehkä tiedä, että jos kissa ulkoilee vapaana, se pitää leikkauttaa, Nea sanoo.
Nea huomauttaa, että jos pentue jää luontoon, ongelma moninkertaistuu vuosien saatossa pentujen saadessa puolestaan uusia poikasia. Suomessa luontoon hylätään vuosittain noin 20 000 kissaa.