Professori Sirkka-Liisa Kivelä on kauhistunut menettelystä, jonka myötä yhä useampi vanhus joutuu muuttamaan kodistaan - halusi sitä tai ei. Tutkimus todistaa kiistattomasti, että pakkomuutolla on vanhuksen kannalta ikävät seuraukset.
Kunnat ympäri Suomea kärvistelevät rahapulan kourissa. Monin paikoin eurovajeen sijaiskärsijöiksi ovat joutuneet kansalaiset yhteiskunnan heikoimmasta päästä - vanhukset.
Vanhusten asioita sitkeästi ajava professori Sirkka-Liisa Kivelä nostaa ongelmien kärkeen erityisesti pakkomuutot.
− Kuntien säästötoimet ovat johtaneet siihen, että ne ostavat palvelut sieltä mistä halvimmalla saavat. Tämä pätee myös asumiseen.
Kunnan varassa asuville ei jää aina vaihtoehtoa. Jos kunnassa keksitään edullisempi asumismuoto, edessä on pakkomuutto.
Fyysiset ja psyykkiset vaikutukset
Sirkka-Liisa Kivelä on seurannut kehitystä silmä kovana. Pakkomuuttoja tapahtuu yhä enemmän. Huolestuttavinta asiassa on se, että pakkomuutto vaikuttaa vanhusten hyvinvointiin monella tapaa.
− Vierailin jonkin aikaa sitten eräässä palvelukeskuksessa. Vanhukset ja kehitysvammaiset tarttuivat minusta kiinni ja sanoivat pelkäävänsä muuttoa. Hätä oli kouriintuntuvaa.
Kivelä latoo pöytään huolestuttavaa tutkimustietoa pakkomuuton vaikutuksista.
− Muutto, tapahtui se pakolla tai vapaaehtoisestikin, on vanhukselle niin rasittava kokemus, että se altistaa masennustilalle. Masennuksen myötä vanhus laiminlyö syömisen ja liikunnan, jolloin fyysinen kunto heikkenee, Kivelä kertoo.
