Kun ei ollut heilaa helluntaina, niin nyt on aika sijoittaa loput pelimerkit. Jotakin on mennyt aiempina vuosina vikaan, joten tänä juhannuksena on kokeiltava uusia taikoja.
Juhannusaatosta alkaa varsinainen lemmentaikojen yö. Naiset ympäri Suomen kiitävät kukkamailla ja pientareilla keräämässä milloin seitsemää, milloin kolmeatoista erilaista kukkaa. Ne kun heittää tyynyn alle ja pujahtaa puhtaisiin lakanoihin, niin johan pitäisi sulhasia parveilla unissa. Olen kokeillut, eipä näkynyt.
Tyynyni on ollut kovin muhkurainen juhannuksen aikaan, kerran nukuin virsikirjakin pään alla. Se tehosi yhtä heikosti kuin kuparirahatkin, joiden olisi pitänyt loihtia aamulenkkini varrelle sulhaskandidaatteja.
Kerran tungin sitomattoman vihdankin tyynyni alla, mutta unohdin, että olen koivulle allerginen. Silloin tietysti saattoi unikuvani pelästyä niiskuttavaa neitoa, eikä tullut sitomaan vihtaa kokoon. Ainut mies, jonka silloin näin, oli velipoika, jolta kävin aamuyöllä lainaamassa antihistamiinia.
Sulhanen selville taioilla
Tänä vuonna aion piilottaa laulavan lintukirjan varmaan talteen, ettei minulle vain juhannusyönä tulisi himoa kuunnella käen kukuntaa. Jos nimittäin en kuule lainkaan kukkumista, saattaa sulho tulla vielä tänä vuonna. Kaupunkiin keskikesän juhlaa viettämään jääneet naapuritkin varmaan pitävät hillitystä menosta, vaikka juhannusyötä onkin koko Euroopassa tapana viettää remuten noitien karkottamiseksi.
Koska ikää on ehtinyt juhannustaikoja tehdessä hivenen kertyä, voisin kokeilla myös vanhanpiian lemmensaunaa. Naapurin mamman nyt on turha haaveilla naimaonnesta, joten saanen hänen saunavuoronsa. Sitten pitääkin enää tehdä vihta koivusta, lepästä, kuusesta, katajasta, pihlajasta ja kedon kukkasista.
