Välirauhan aikaa elävässä Suomessa nähtiin ja koettiin ainutlaatuinen tapahtuma toukokuussa 1941. Kävelymaaottelu Ruotsia vastaan sai liikkeelle peräti 1,5 miljoonaa suomalaista. Nyt tuosta legendaarisesta marssista on kulunut 75 vuotta.
Aloite maaottelumarssin järjestämisestä tuli Pohjanlahden takaa.
– Ruotsin kävelyliitto sai kimmokkeen omasta ja suomalaisten marssi-innostuksesta haastaa Suomen Urheiluliitto maailman suurimpaan marssimaaotteluun, kertoo tutkimuspäällikkö Ossi Viita Suomen Urheilumuseosta.
Suomessa oli hänen mukaansa alettu jo talvisodan jälkeen korostaa liikuntakulttuuria. Suomalaisten haluttiin olevan hyvässä fyysisessä kunnossa.
– Esimerkiksi Helsingin Aseveliyhdistys oli Lauri Pihkalan aloitteesta jo marraskuussa 1940 järjestänyt jokamiehen marssin Pasilan ja Ruskeasuon maastossa. Tuolloin oli mukana 1300 miestä. Vastaavanlaisia tapahtumia oli muillakin paikkakunnilla.
Suomen ja Ruotsin välinen maaottelumarssi järjestettiin 4.-25.5.1941.
Kansanedustajat Väinö Tanner ja Kaiku Kallio suorittamassa omaa marssiosuuttaan. (Urheilumuseo/Lehtikuva)Urheilumuseo / Lehtikuva
Ruotsi kaadettiin marssien
Maaottelumarssin järjestelyissä olivat Suomen Urheiluliiton lisäksi mukana muun muassa Suomen Työväen Urheiluliitto, Suojeluskuntajärjestö ja Lotta Svärd -järjestö.
Marssimatkana miehillä oli 15 kilometriä ja naisilla ja alle 13-vuotiailla 10 kilometriä. Marssissa ei ollut kyse mistään hissuttelusta, koska miesten piti taittaa matka enintään 2 tunnissa ja 20 minuutissa ja naisten ja lasten 1 tunnissa ja 40 minuutissa. Juosta ei saanut.
Teillä ja kaduilla nähtiin muun muassa näyttelijä Tauno Palo, Dallapé-yhtye, presidentti Risto Ryti ja SDP:n kansanedustaja Väinö Tanner.
– Suomi voitti ylivoimaisesti keräten 1 507 111 suoritusta Ruotsin jäädessä 943 952:een, Viita sanoo.
Suoritus oli merkittävä, koska Suomen väkiluku tuolloin oli 3,7 miljoonaa.
Marssimerkin myynti tuotti 2,4 miljoonaa silloista markkaa eli lähes 490 000 euroa nykyrahassa. Osa käytettiin invalidien ja muiden sodasta kärsineiden hyväksi ja loppuosa rahastoitiin Viidan mukaan "massaurheilun" edistämiseen.
