Lomien loputtua ja koulujen alettua liikenne on palannut tuttuun ruuhkaiseen arkeen. Ainakin siellä missä joudun koulukyydin tai työmatkan vuoksi liikkumaan autolla, on nyt paljon muita kaltaisiani kulkijoita marinoitumassa ruuhkissa.
Tunnelman takaavat pääkaupunkiseudulla strategisiin paikkoihin sijoitetut katu- ja siltatyöt, jotka syöttävät ruuhka-ajan kulkijan erinäisiin pullonkauloihin. Kun kiertää isompia ja omassa muistissa olevia pysyviä työmaita ja törmää kuin tyhjästä ilmestyneihin pop-up työmaihin, toivoo että pääesikunnassa joku on tajunnut, kuinka tehokkaasti oikein sijoitetut työmaat pysäyttävät kaiken.
Takuulla myös vihollisen invaasion. Toisaalta jonottaminen on hyvää harjoitusta tulevaan aikaan, kun kaavaillut muutokset Helsingin sisääntuloväyliin tulevat voimaan ja turhat ajokaistat on poistettu.
Vaaratilanteita näkee päivittäin
Näin sanottuani näen jo hansikaskäden sormen nousevan pystyyn ja 3000 lumenin otsalampulla olevan pyöräilykypärän alta kuuluvan neuvon käyttää kevyttä tai julkista liikennettä. Neuvo on hyvä, mutta kaltaisiani autoilijoita on paljon.
Kaikilla ei ole mahdollista perhearjen tai työmatkan vuoksi julkiseen liikenteen käyttöön tai polkupyöräilyyn. Ratin takana vietetty aika ei kuitenkaan ole valunut hukkaan, sillä olen yrittänyt keksiä ratkaisua liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden parantamiseen. Esimerkkejä vaaratilanteista löytyy päivittäin meillä kaikilla liikenteenkäyttäjillä. Tässä on yhden työmatkan aikana kertyneitä havaintoja.
Suojatien eteen pysähtyneen auton ohi paahtaa bussista pienenpään, ilman aikomustakaan pysähtyä, vaikka jalankulkija yrittää ylittää ajoradan.