Katja* on törmännyt elämänsä aikana monenlaisiin vaikeuksiin. Alkoholistisiskoista, väkivaltaisesta miehestä ja pojan sairauksista selvinneen naisen elämä alkaa pikku hiljaa tasaantua. Mistä Katja on löytänyt voiman esteiden ylittämiseen?
Katjan lapsuudenkodissa asui vanhempien lisäksi kaksi tyttöä äidin aikaisemmasta avioliitosta. Perhe-elämää varjosti alkoholin käyttö. Vaikka Katja oli nuorin, hänen tehtävänsä oli vahtia, etteivät siskopuolet metelöi liikaa tullessaan kotiin humalassa.
Toisella siskolla oli paikka, jossa hän hoiti lapsia. Toisinaan äiti kirjoitti kouluun poissaololapun, jotta Katja voi mennä tuuraamaan siskopuoltaan, kun tämä oli omilla reissuillaan.
– Tuntui, ettei minua arvostettu ollenkaan, Katja toteaa.
Katja pakeni ahdistavaa kotia usein metsään, jonne hän loihti oman leikkipaikan. Pöydän päälle hän asetteli liinan ja valkeat kahvikupit, ja vei kumminsa pojan piilopaikkaan leikkikahville.
Avioliitto ei tuonutkaan turvaa
Katja teki jo lapsesta pitäen aikuisten töitä maalla mamman luona, ja kotonakin hän auttoi äitiä esimerkiksi saunalla pyykinpesussa. Ehkä siksi hän lähti varhain kotoa kotiapulaiseksi ja lastenhoitajaksi. Katja tiesi, että ainakaan vanhemmat eivät tulisi häntä elättämään.
– Olin 17-vuotias, kun tapasin tulevan aviomieheni. Hän oli minua yhdeksän vuotta vanhempi. Koska lapsuudenkodissani oli rankkaa, ehkä etsin hänestä turvaa, Katja tuumaa.
Seurusteluaika oli kuitenkin myrskyisää, ja pariskunta ehti monta kertaa erota ja taas palata yhteen. Riitoja syntyi muun muassa pettämisestä. Kolmisen vuotta myöhemmin Katja sai kuulla odottavansa lasta. Mies lähti pakoon, mutta palasi paikkakunnalle lapsen synnyttyä.
