"Tiedän, että joinain päivinä tuntuu kuin meillä olisi liikekumppanuus. Ja olet oikeassa..."
Laura Birks, freelance-toimittaja ja kahden 4-vuotiaan kaksospojan äiti kirjoitti raastavan rehellisen kirjeen aviomiehelleen selittäen, miksei tämä saa enää samanlaista huomiota kuin joskus aikoinaan.
Birks kertoo, että äitinä oleminen yksinkertaisesti vie kaiken ajan ja energian aviomiehen jäädessä paitsioon, eikä intiimeille hetkille jää tilaa.
Näin Birks kirjoittaa:
"Rakas aviomies,
Olen pahoillani.
Olen pahoillani, että sinua on laiminlyöty viimeisen neljän ja puolen vuoden ajan. Olen pahoillani, että tarpeesi ovat toissijaisia. Vakuutan sinulle, että olet edelleen yksi tärkeimmistäni, et vain ole enää se tärkein.
Tiedän, että sinulla on tarpeita, toiveita, unelmia ja haluja. Kun sanon sinulle, että haluan olla se, johon tukeudut, tarkoitan sitä. Tiedän, että olet kyllästynyt tekosyihini; olen väsynyt, minulla on päänsärky tai kuorsaan jo silloin, kun tulet lähelleni. Usko minua, toivoisin, että minulla olisi yhtä paljon energiaa kuin viisi vuotta sitten. Hitto, toivoisin, että minulla olisi yhtä paljon energiaa kuin kaksi viikkoa sitten, kun pesin, viikkasin ja laitoin oikeasti paikoilleen kaikki 10 koneellista pyykkiä. Et tietenkään nähnyt sitä, koska annoin sinun nukkua.
Tiedän, että joinain päivinä tuntuu kuin meillä olisi liikekumppanuus. Ja olet oikeassa. Joinain päiviä – jopa viikkoina – tuntuu siltä. Tiedä, että haluan parempaa avioliitollemme, meille. Koska yhdessä olemme hiton hyviä.
Ongelma on siinä, että elämäni, aivoni ja vartaloni ovat niin kiinni noiden kahden pienen, aivan sinun näköisesi pojan äitinä olemisessa. Silloinkin, kun he nukkuvat sikeästi ja me istumme sohvalla katsomassa elokuvaa, aivoni ovat äitiasetuksella.
Ajattelen huomista, ajattelen tilannetta 10 vuoden päästä. Pohdin, onko sinulla työvaatteita seuraavalle päivälle. Huolehdin rahasta, virstanpylväistä ja maidosta. Onko meillä tarpeeksi maitoa? En pysty sammuttamaan äitinä olemista. Se on se, kuka olen nyt. Ja se on uuvuttavaa niin fyysisesti, psyykkisesti kuin tunteidenkin tasolla.
En halua, että ajattelet, ettet ole niin tärkeä kuin joskus olit. En voisi elää tätä elämää ilman sinua enkä haluaisikaan. Mutta yksinkertainen fakta on se, että olet aikuinen ja osaat tehdä asioita itse. Voit äänestää, joten voit tehdä oman lounaasikin. Saat laillisesti ajaa autoa, joten pystyt kyllä selvittämään, miten pääset lääkärille.
Kun tulet töistä kotiin, saat valitettavasti huonoimman version minusta. Annan lapsillemme parhaan. Pieni salaisuus: Joskus, joinain päivinä, ei ole parasta versiota minusta. Ei vain ole.
En voi huolehtia sinun teveydestäsi, poikien terveydestä, lemmikkien terveydestä ja omasta terveydestäni. Kenen luulet joutuvan huomiotta? Se et ole sinä. Se ei ole lapsemme tai lemmikkimme. Kun sanon, etten voi hyvin, kun sanon, etten ole nukkunut, se johtuu siitä, etten ole huolehtinut itsestäni.
Kyllä, sinä käsket minua käymään lääkärillä, syömään paremmin, juomaan enemmän vettä, mutta olen itse tärkeysjärjestyksessäni viimeisenä. Tiedän, että minun pitää muuttua enkä valita. Selitän vain, että kun joku pitää uhrata, koska yksikään ihminen ei pysty tekemään kaikkea, minä olen se, joka uhrataan.
Olen huolissani uniapneastasi, allergioistasi, ongelmista polvissasi. Olen huolissani Alexin ihottumasta ja Benin yhtäkkisen räkäisestä nenästä. Olen huolissani koiramme korvista ja siitä, mitä maksaa viedä se eläinlääkärille.
Samalla kun ajattelen sitä, olen huolissani, että kaloilla on liikaa levää akvaariossaan ja vesi pitäisi vaihtaa. Lisään sen vain loputtomaan listaan asioita, joista tunnen syyllisyyttä, kun yritän nukahtaa tänään. Mikään näistä ei ole vinun vikasi. En syytä sinua tai toivo, että olisit yhtään erilaisempi.
Teet upeita asioita perheemme vuoksi. Työskentelet ahkerammin kuin kukaan, kenet tunnen. Välität enemmän kaikista ihmisistä, myös minusta, kuin kukaan ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Rakastan sinua aina vähän enemmän, kun näen sinun auttavan jotakuta tietäen, ettet saa mitään vastapalvelukseksi. Olet ystävällisin, rakastavin isä lapsillemme. On olemassa syy siihen, miksi he itkevät, kun lähdet töihin. Kyllä, se pistelee hieman, mutta kun tiedän, että sinä olet heidän roolimallinsa elämässä, se täyttää minut rakkaudella ja ylpeydellä.
En ole se ihminen, jonka kanssa avioiduit 11 vuotta sitten. Olen muuttunut ja kehittynyt vaimoksi, äidiksi, ystäväksi ja aikataulujen pitäjäksi. Olen juhlien järjestäjä ja personal shopper. Olen kokki, joka on erikoistunut kananugetteihin ja pastaan. Olen taloudenhoitaja, joka ei osaa hoitaa taloutta. Olen cheerleader ja kirjastonhoitaja. Olen yö- ja päivähoitaja.
En muuttaisi mitään. En halua mitään muuta elämää. Rakastan sinua ja rakastan elämää, jonka loimme. Mutta en ole se spontaani, olutta juova, seksikäs paha tyttö, jonka tapasit silloin joskus. Olen äiti. Ja se on kaikki, mitä olen.
Rakkaudella,
Vaimosi."
Video: Parisuhdetta piristämällä voi kenties ehkäistä pettämistä.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lähde: FaithIt