Eihän kalliita viinejä juova yrityspomo voi olla alkoholisti – niin Outokummun entinen toimitusjohtaja Juha Rantanen valehteli itselleen. Totuus oli toinen.
– Kutsun itseäni juopoksi.
Näin täräyttää Juha Rantanen, 74-vuotias vuorineuvos, entinen pörssiyhtiön toimitusjohtaja. Hän ei vastaa kasvokkain tai paperilla mielikuvaa, joka monilla on alkoholistista, mutta sellainen hän silti on.
Alkoholi otti yliotteen Juhan elämässä salakavalasti. Hän innostui viineistä 1990-luvulla ulkomailla asuessaan. Se pysyi mukavana harrastuksena, kunnes syksyllä 2008 iski finanssikriisi ja Outokummun toimitusjohtaja joutui monien muiden tavoin pahaan paikkaan: kysyntä laski ja pelättiin jopa koko pankkijärjestelmän romahtamista.
Samaan aikaan omistaja ja hallitus edellyttivät firmalta kannattavuutta ja henkilöstö halusi tietää, mitä heille tapahtuisi. Työpaineet olivat valtavat.
Juha alkoi naukkailla iltaisin viiniä.
Sillä tiellä hän oli, kun yhtiön hallitus talvella 2011 teki niin kuin pörssiyhtiön hallituksella on tapana tehdä silloin, kun yhtiöllä menee huonosti: vaihtoi toimitusjohtajaa.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Potkut olivat Juhalle totaalinen sokki.
– Omanarvontuntoni ja itsearvostukseni romahtivat kellariin. Minulla oli jumalattoman huono olla, ja alkoholista tuli keino paeta sitä oloa.
Ensin se toimi. Hetkeksi todella helpotti.
Sitten toleranssi kasvoi. Nousuhumalan euforian saavuttaminen vaati isompia ja isompia määriä.
– Loppujen lopuksi minulla ei ollut enää koskaan hyvä olo vaan välillä enemmän ja välillä vähemmän huono olo. Olin koko ajan jonkinlaisessa synkkyydessä.
"Edustustilaisuuksissa otin varovasti"
Juhasta tuli mestari valehtelemaan, myös itselleen.
– Valehtelin, mitä olen juonut, milloin ja kuinka paljon. Loppujen lopuksi valehtelin melkein kaikesta.
– Tietyllä tasolla tajusin, että minulla on ongelma, mutta samaan aikaan kielsin sen, koska häpeä ja syyllisyys omasta tilasta oli niin valtava.
Lue myös: Alkoholista tuli Harrietin äiti, isä ja koti: "Nöyryyttävää ymmärtää, että olin kaiken paskan takana"
Sitä paitsi juodessaankin Juhalla oli töitä, kokouspäiviä ja selviä jaksoja.
– En juonut joka päivä, mutta join esimerkiksi yksin mökillä tai kotona. Naukkailin myös piilopullosta niin, ettei perhe huomannut.
– Kapakoissa en käynyt. Edustustilaisuuksissa otin todella varovasti ja kohtuudella, koska en halunnut näyttää humalaa muille.
Jo pois kotoa muuttaneet aikuiset lapset huomasivat, että isä ei ollut läsnä samalla tavalla kuin ennen.
– Ajattelin, että mitä ihmettä, tässähän minä olen. Mutta on eri asia olla paikalla fyysisesti kuin henkisesti.
"Isi, sä olet kännissä"
Pohjakosketus tuli, kun Juha jäi juomisesta kiinni vanhimmalle pojalleen.
– Olimme vaimoni kanssa palanneet Italiasta, ja lähdimme viemään pojalle autolla tuliaisia. Keksin jonkun tekosyyn varjolla pyytää vaimoa ajamaan. Kun astuimme poikani ovesta sisään, hän sanoi: isi, sä olet kännissä.
– Tämä kuvastaa, kuinka etevä juoppo on. Vaimoni ei ollut huomannut, että olen humalassa. Kun toleranssi kasvaa, ihmisestä tulee promillen humalassa aika normaali.
Juha tietenkin kielsi kaiken, mutta pojan vaatima puhallutus paljasti totuuden.
Lue myös: Eevaliisa kärsii äidin raskaudenaikaisesta alkoholin käytöstä koko elämänsä
"Ei ratkaise, juoko kossua vai kallista valkoviiniä"
Kun Juhan alkoholiongelma kesällä 2016 selvisi perheelle, he toimittivat hänet niin sanottuun Minnesota-hoitoon. Siihen kuuluu kuukauden hoitojakso paikan päällä.
– Yritin neuvotella, että voisiko tämän hoitaa kahdessa viikossa, Juha naurahtaa.
Juha kielsi edelleen ongelman olemassaolon, koska "kaikkihan me juomme".
– Ajattelin myös, etten voi olla alkoholisti, koska juon kalliita viinejä ja minulla on hieno yhteiskunnallinen asema.
Myöhemmin Juha ymmärsi, että kysymys ei ole statuksesta vaan tunne-elämästä.
– Se ei ratkaise, juoko kossua vai kallista valkoviiniä niin kuin minä. Jos juo salaa, ostaa piilopulloja ja valehtelee kaikesta, niin silloin on alkoholisti riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta.
Lue myös: Miten työkaverin päihdeongelman voi havaita?
Mielikin kertoo paljon: mitä suunnittelee ja odottaa ja mihin alkoholia tarvitsee?
– Minä ajattelin alkoholia enemmän tai vähemmän koko ajan. Laskin päiviä ja mietin jo torstaina, että huomenna voin juoda.
Aikuisten lasten kertomukset musersivat
Juha uskoo, että ilman Minnesota-hoitoa hän olisi tänä päivänä kuollut. Hoito, joka jatkui laitosjakson jälkeen vielä liki vuoden ryhmäterapiassa, avasi silmät omalle ongelmalle ja virheille.
– Alkoholisti on äärimmäisen itsekäs ja syyttää tyypillisesti kaikesta muita. Minäkään en nähnyt, kuinka kerta kaikkiaan sietämätön olin.
Hoitoon kuului läheisviikonloppu, jonka aikana läheiset saivat tilaisuuden sanoa, miltä juominen heistä tuntuu.
– Oli karseaa ja musertavaa kuunnella, kun kolme aikuista lastani kertoivat, miten he ovat kärsineet juomisestani. Kuulin sen ensimmäistä kertaa silloin. Minun piti istua paikoillaan, enkä saanut sanoa mitään.
Lue myös: Kymmenet tuhannet lapset elävät päihdeperheessä ja kierre jatkuu – "Että ei tunnu niin helkkarin pahalta kaikki"
Myös Juhan vaimo pääsi ääneen.
– Suhteemme oli säröillyt jo pitkään juomiseni takia ja meni rikki viimeistään, kun vaimolleni selvisi, että olen ollut vuosia umpijuoppo hänen tietämättään. Hän ei voinut enää luottaa minuun.
Luottamuksen takaisin rakentaminen vei vuosia. Tänä päivänä Juhalla on hyvät välit sekä lapsiinsa että vaimoonsa, jonka kanssa hän on edelleen onnellisesti yhdessä.
Retkahtaminen pelotti
Raitistuminen ei tapahtunut sormia napauttamalla.
– Tiedostin tosi vahvasti retkahtamisriskin. Aluksi en voinut sietää alkoholia kotona tai mökillä. Kun rapujuhlilta oli jäänyt mökille vajaa pullo konjakkia, pyysin poikaani kaatamaan sen metsään. Pelkäsin, etten pysty hillitsemään itseäni, jos siellä on avattu pullo.
Lue myös: Vanhemman alkoholin käyttö voi vaikuttaa lapseen jopa loppuelämän – "Traumat ovat korjattavissa"
Meni pari–kolme vuotta ennen kuin Juha koki olevansa turvallisesti raitis.
– Kaikki alkoi siitä, ettei saanut juoda. Kun on raitis, niin kokee, ettei tarvitsekaan juoda.
Tänä päivänä Juha hyväksyy alkoholin ympärillään.
– Meillä on tiivis ystäväpiiri, jossa olen ainoa raitis. Mutta kaveripiirissämme kukaan ei juo humaltuakseen vaan ruoan kanssa nautiskellen.
– Kun vaimoni viimeksi tilasi viinin ravintolassa, minä valitsin sen hänelle, koska tiedän, mistä hän tykkää. Se kuvaa tänä päivänä suhtautumistani alkoholiin.
Ei enää lasillistakaan
Juha on ollut nyt yli kymmenen vuotta "raitis alkoholisti".
– Olen onnellisempi ja tyytyväisempi elämään kuin koskaan silloin, kun join. En kuitenkaan usko, että alkoholismi on kadonnut minusta mihinkään, joten en lähde leikkimään sen kanssa. En kannata ajatusta, että alkoholisti voisi palata kohtuukäyttäjäksi, Juha painottaa.
– Voin hyvin kuvitella, että jos nyt ottaisin lasillisen, niin sama ralli lähtisi uudestaan.
Enää Juha ei kuitenkaan näe painajaisia, joissa hän on juonut, vaikka ei olisi pitänyt. Hän on oppinut käsittelemään tunteitaan ilman alkoholia.
Juha tukeutuu nykyään myös stoalaiseen filosofiaan. Erityisen tärkeäksi hänelle on muodostunut tyyneysrukous: suotakoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
