Vaikka tien päällä rytisisi, harva kuljettaja hakee apua – oman pappansa tielle menettänyt Jorma kertoo machokulttuurista

Vuosittain tapahtuu kymmeniä kuolemaan johtavia onnettomuuksia, joissa toisena osapuolena on raskas ajoneuvo. Onnettomuuksia käsitellään uutisissa, mutta tragedian kokenut kuljettaja jää helposti yksin. Teitä vuosia kuluttanut Jorma Brunnila tietää, että onnettomuuksista puhuminen ei ole itsestäänselvyys.

15 vuotta raskaan kaluston parissa työskennellyt Jorma Brunnila, 37, hiljenee hetkeksi alan onnettomuuksista kysyttäessä.

– Jokainen tapaus herättää todella pysäyttäviä tunteita. Itse näkee maailmaa ratin takana ja tietää alan vaarat.

Jorman oma ura oli selvä jo nuoresta iästä lähtien. Hän sai ammatin verenperintönä isältään ja isänisältä.

Isoisä menehtyi työtehtävissä jo ennen Jorman syntymää.

– Isä kertoi ennen kuolemaansa, että joka kerta ajoon lähtiessä papan tapaus tuli mieleen.

Kyseessä oli Jorman sanojen mukaan "perus risteysonnettomuus". Isoisä oli risteyksessä, kun sumun takaa lähestyi toinen rekka. Se osui hytin takakulmaan. 

– Pappa jäi siihen autoon.

Katso video vaaratilanteesta: Rekka meinasi jyrätä pakettiauton. 

0:25

"Homma vain jatkui"

Lukemattomista ajokilometreistä huolimatta Jorma on välttynyt itse vakavilta onnettomuuksilta. Yksi tien päällä tapahtunut tapaus kuitenkin nousee mieleen erityisenä.

Jorma oli ajamassa valtatiellä, kun edessä ollut auto kääntyi yhtäkkisesti. Jorma ei havainnut kuljettajan aikeita ilmeisesti vilkun puuttumisen vuoksi.

Hän onnistui kuitenkin väistämään sen verran, että osui ainoastaan henkilöauton vasempaan takakulmaan. Auto lensi muutaman metrin matkan ojaan.

– Ensimmäisenä mielessä oli järkytys, kun sain oman auton pysähtymään.

Jorma soitti itse hätänumeroon. Kaikki selvisivät tilanteesta hengissä, vaikka ainekset paljon pahempaan lopputulokseen olivat ilmassa.

– En osaa sanoa käsittelinkö sitä tilannetta varsinaisesti, en ainakaan tietoisesti. Homma vain jatkui.

Jorma kuvailee alalla vallitsevan machokulttuurin. Hän myöntää sortuneensa myös itse nuorempana kuskina ajatuksiin kuolemattomuudesta ja ottaneensa riskejä liikenteessä.

– Sitten kasvetaan aikuiseksi ja todetaan, että siinä ei ole mitään järkeä.

Keskusteluapua kuljettajille

Tänä vuonna liikenteessä on ollut 19 kuolonkolaria, joissa toisena osapuolena on ollut raskas ajoneuvo. Viime vuonna vastaavanlaisia onnettomuuksia oli 45. 

Vaikka raskaan liikenteen kuljettajille aiheutuu kolareissa tyypillisesti vähemmän fyysisiä vammoja, tapahtumalla on usein kauaskantoiset seuraukset.  

Reilu kymmenen vuotta sitten SKAL ry perusti kuljettajille tarkoitetun auttavan puhelimen norjalaisen sisarjärjestön esimerkistä. Nyt toiminnassa on mukana myös Rahtarit ry. Kuunteluapua tarjoaa noin 20 vapaaehtoista. Apu on tarkoitettu myös kuljetusammattilaisten läheisille.

Puhelujen määrä on ollut maltillinen. Joinakin vuosina puheluita on tullut jopa yli 30, monesti kuitenkin vähemmän, jopa alle 20. 

Jormakin tietää muutaman tuttavan, jotka ovat saaneet puhelimen kautta kuunteluapua vaikeissa tilanteissa. Alaa kuitenkin leimaa edelleen puhumattomuuden kulttuuri.

Katso myös: Kari Vainio joutui rajuun kolariin ja taisteli hengestään teho-osastolla. Nyt hän kertoo, millaista on elää vakavan aivovamman kanssa. Juttu jatkuu videon jälkeen...

6:05

Mistä puhumattomuus johtuu?

Asiantuntijoiden keskuudessa puhutaan niin sanotusta rekkamiehen leimasta, johon liittyy vahva selviytymisen kulttuuri.

– Jos hakeutuu ammattiin, jossa on yksinään vastuussa kymmenien tonnien kuormista tien päällä ja reissussa mahdollisesti pitkiäkin aikoja, siihen voi liittyä yksin selviytymisen myytti. Se voi olla myös taakka. Tällaisia asenteita pitäisi pystyä purkamaan, SKAL:n viestintäpäällikkö Heini Polamo kertoo.

Myös Jorma tunnistaa puhumattomuuden. Hänen mukaansa alalla on yleistä, että onnettomuuksista tai muista ongelmista ei puhuta.

– Perus suomalainen mies ja autonkuljettaja ei paljolti puhu mistään. Sama koskee myös naiskuljettajia

Sillä ei ole väliä, onko kyseessä auton kolhaisu tai toisessa ääripäässä onnettomuus, joka on vaatinut uhreja. Luottamuksen luominen asiasta puhumiseen saattaa olla vuosien prosessi.

– Tilanteita käydään ensin läpi hyvin pintapuolisesti. Syvemmälle päästään vasta vuosien jälkeen, Jorma jatkaa.

Itsemurhakuskit kuljettajien painajaisena 

Kaikista kuolemaan johtaneista tieliikenneonnettomuuksista on itsemurhia noin 12 prosenttia. Suurimmassa osassa onnettomuuksista osallisina on henkilöauto ja raskaan liikenteen ajoneuvo.

Vaikka itsemurhan tarkoituksena ei yleensä ole fyysisesti vahingoittaa muita, toisen ajoneuvon kuljettaja kärsii aina tapauksesta – ainakin psyykkisesti.

Jormalle on muodostunut uransa aikana useampia alalla työskenteleviä läheisiä, joiden kanssa näistäkin asioista voi keskustella. Hän onkin kuullut ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia monien kuskien painajaisista.

– On kerrottu kokemuksia itsemurhakuskeista sekä kolareista, joissa toinen osapuoli on menettänyt henkensä olosuhteiden vuoksi.

Onnettomuuksien vuosipäivät tuovat muistot pintaan

Tutkimusten mukaan kolarista voi aiheutua kuljettajalle sairauslomia, kuntoutuksen ja psykoterapian tarvetta tai kuljettaja saattaa jopa joutua vaihtamaan ammattia. Puheluissakin taustalla ovat usein vaikeat onnettomuustilanteet.

– Henkilö voi soittaa esimerkiksi vakavan onnettomuuden vuosipäivän tienoilla. Kuljettaja on saattanut alkaa pelätä vastaantulevien ajoneuvojen poikkeavaa liikehdintää tai vastaavaa, Polamo kertoo.

Katso myös kuvat onnettomuuspaikalta, kun rekka kaatui keskellä liikenneympyrää.

1:01

Jorma on seurannut elämän tuhoutumista läheltä.

Nyt jo edesmennyt tuttava ei kyennyt palaamaan ratin taakse vastaan tulleen auton ajauduttua rekan keulaan. Onnettomuus johtui sääolosuhteista, joissa henkilöauton kuljettaja oli menettänyt ajoneuvon hallinnan

– Hän alkoi pelkäämään jokaista vastaan tulevaa henkilöautoa. Mielessä liikkui vain, että tuleeko nyt edessä näkyvä henkilöauto eteen vai sen perässä tuleva.

Jorma myöntää pohtineensa usein onnettomuuksien vuoksi, onko kyseessä työ, jota hän haluaa tehdä.

Ihminen on aina viimeinen linkki

Onnettomuuksiin ja niistä uutisointiin suhtaudutaan alalla vakavasti, vaikka niistä on vaikea puhua.

– Ei niitä saisi käydä, Jorma sanoo suoraan.

Onnettomuuksia pyritään estämään eri keinoin. Ajoaikoja rajoitetaan ja autoissa on muun muassa etäisyysantureita. Ne eivät kuitenkaan ratkaise kaikkea.

– Ongelma on se, että ihminen on ratin ja penkin välissä viimeinen linkki.

Jorma kertoo tietävänsä, että kaikki eivät aina käytä apuvälineitä tai noudata ajoaikaa.

Ajoaikaa seurataan työnantajan ja poliisin toimesta. Rikkomuksesta voi teoriassa menettää ajokortin. Jorma ei tunne ketään, joka olisi menettänyt heti korttinsa.

Ajoaikaylityksiä tulee Jorman mukaan pakosti viikoittain, kun Suomea ajetaan ympäriinsä. Ylitykset johtuvat esimerkiksi kotimatkoista tai ajosta huolto-asemalle, joissa on mahdollista käydä kaupassa ja peseytymässä.

Ennen “irtoperähommissa” ollessaan ajoajat ylittyivät myös Jormalla

– Riippuu poliisista, katsooko hän asiaa hieman läpi sormien. Mutta jos puhutaan kymmenien tuntien ylityksestä, niin se ei selity millään, vaan on täysin törkeää.

Jorma on ajanut viimeiset kolme vuotta vakiolinjaa, jolla ajoajat eivät ylity missäkään vaiheessa.

"Antakaa aikaa ja tilaa"

Jorma ei usko, että onnettomuuksin voisi valmistua etukäteen.

– Vaikka minäkin olen kuullut kaikenlaista, niin ei tilanteeseen voi valmistua mitenkään. Se tulee niin nopeasti, ja todellisuus on aina aivan erilainen.

Ammattikuski toivookin, että ihmiset muistaisivat huomioida raskaat ajoneuvot liikenteessä.

– Emme tahallaan tule risteyksissä eteen tai hidastele mäessä.

– Antakaa aikaa, tilaa ja vähän ymmärrystä. Ihmisiä mekin olemme ja ihmiset tekevät arviointivirheitä, myös ammatikuljettajat.

Katso myös: Rekka-autoille vilkuttelevan 2-vuotiaan Johanneksen toive toteutui, kun hän pääsi tutustumaan ohjaamoon:

2:32

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja