Kun Tarja Tauriaisella todettiin nivelrikko, se oli jo edennyt melko pitkälle. Tauriainen kertoi sairastumisestaan lumikenkälenkillä Huomenta Suomessa.
Tauriainen alkoi kärsiä nivelvaivoista ensimmäistä kertaa yhdeksän vuotta sitten.
– Tein pitkiä lenkkejä, jotka onnistuivat ihan hyvin, mutta seuraavana aamuna en päässyt oikein portaita alas. Polvet olivat kipeät ja vessanpöntölle istuminen ja laskeutuminen vaikeaa. Kyykkyyn ei päässyt, Tauriainen kertoo.
Tauriainen luuli kipujen liittyvän lenkkeilyn rasitukseen. Hän meni lääkärille, jonka määräämissä röntgenkuvissa kuitenkin näkyi melko pitkälle edennyt nivelrikko.
– Se oli vaan jäänyt huomaamatta, kun liikuin paljon ja olin hyvässä kunnossa.
Nykyään Tauriaisella on polvissa tekonivelet. Nivelrikkoa on kaikissa sormissa, peukalon tyvinivelessä, ranteissa, olkapäässä, selässä, varpaissa ja jalkapöydän luissa. Vasenta kantapäätäkin on alkanut kolottaa.
Liikuntaa Tauriainen ei ole jättänyt, eikä pidäkään jättää. Hän on kuitenkin sopeuttanut sitä sairauteensa: talvisin hyvä laji on esimerkiksi lumikenkäily.
– Tämä vahvistaa koko lihasvarastoa – reisiä, selkää, vatsaa, käsiä. Kaikkia lihaksia, joiden pitää olla hyvässä kunnossa nivelrikossa, ettei niiden kipeiden nivelien varassa tarvitse toimia.
– Liikunta on nivelrikon tärkein hoito. Itse ajattelen, että liikuntaa pitäisi harrastaa lapsesta lähtien. Jos liikunta pitää aloittaa nollapisteestä sitten, kun tulee ikää ja vaivoja, niin se on aika vaikeaa kipeänä. Jos elämäntapa on ollut liikunnallinen aina ja tulee vaikka nivelrikko, niin voi jatkaa sitä liikuntaa. Valitsee niitä lajeja, mitä pystyy harrastamaan. Kaikkea ei pysty.