Kun lapsi vetää itkupotkuraivarit ruokakaupan käytävällä, pitäisi vanhempien säilyttää maltti. Tunne- ja vuorovaikutuskouluttajan mukaan tilanteessa voi opettaa lapselle tärkeitä tunnetaitoja.
Lapsen kaksivuotissyntymäpäivien tienoilla alkaa aika, jota moni vanhempi ei varmasti odota innolla. Silloin alkaa lapsen uhmaikä, joka voi ilmetä niin itkupotkuraivareina ruokakaupassa kuin ei-vastauksina jokaiseen asiaan.
Ajoittain vanhemman mieleen voi hiipiä epätoivo. Miten selvitä lapsen kanssa?
Tunne- ja vuorovaikutuskouluttaja, kirjailija Elina Kauppila muistuttaa, että kyseessä on luonnollinen osa lapsen kehitystä. Vanhentuneen "uhmaikä" termin sijaan hän puhuu mieluummin tahtoiästä.
– Silloin lapsen oma tahto kehittyy. Lapsi tulee ensimmäistä kertaa ikään, jossa pystyy ilmaisemaan omaa tahtoa eikä ole enää sellainen pötkylä, jota pusketaan paikasta toiseen, Kauppila kuvailee.
"Lapsi haluaa vanhempien näkökulmasta jotakin ihan päätöntä"
Ongelmia voi perheessä syntyä, kun lapsi ei enää käyttäydykään tutuissa tilanteissa samalla tavalla ja alkaa haluta erilaisia asioita, jotka voivat olla ristiriidassa todellisuuden kanssa tai sen kanssa, mitä vanhemmat haluavat.
– Lapsen tahdon ilmaiseminen ei välttämättä ole vielä kauhean kehittynyttä. Se voi olla aika ryöpsähtelevääkin, ja lapsi voi haluta vanhempien näkökulmasta jotakin ihan päätöntä. Tyyliin, kun kuorit banaanin, lapsi saattaa saada raivarin, ettei siellä sisällä olekaan avokadoa, Kauppila naurahtaa.
Katso alla olevalta videolta lisää keskustelua ja vinkkejä siihen, miten selvitä uhmaikäisen kanssa. (Artikkeli jatkuu videon alla.)
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Miten vanhemman sitten kannattaa toimia, jos tahtoikäisen kanssa tulee ongelmia? Kauppila muistuttaa, ettei lapsen tunnekuohuun pidä ajautua mukaan.
– Kannattaa yrittää muistaa, että on itse siinä tilanteessa se aikuinen ja vanhempi, eikä kohtele lapsen raivoa vertaisen raivona. Vanhempi usein saattaa ottaa lapsen raivon sellaisena "uhkana", jota vastaan pitää puolustautua tai joka pitää saada hallintaan.
– Tosiasiassa tärkeintä on, että itse pysyy rauhallisena ja viestii turvallisuutta.
Uhraa pari minuuttia lapsen raivareille ja sanoita tunteita
Kun lapsi vetää itkupotkuraivarit julkisella paikalla, Kauppila kehottaa rauhoittamaan itsensä. Useimmiten aikaa on kuitenkin se pari minuuttia tilanteen läpikäymiseen lapsen kanssa.
– Vanhempaa saattaa nolottaa se tilanne, koska voi olla ajatuksia siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat joko itsestä vanhempana tai lapsesta. Pitäisi muistaa, että ne ajatukset eivät usein ole totta, Kauppila sanoo.
– Usein on pari minuuttia aikaa mennä lapsen tasolle, kyykistyä tai käydä itsekin siihen istumaan ja myötätuntoisesti sanoittaa lapsen tunteita. Ei niin, että ihan fyysisesti ja ylhäältä päin päätyisi sieltä aikuisen vinkkelistä tuomitsemaan lapsen käytöstä.
LUE MYÖS:
Sen sijaan, että kyselisi mikä lapsella on vikana, Kauppila kehottaa itse sanoittamaan lapsen tunteita toteavassa muodossa. Vanhempana pitäisi miettiä, mikä lapsen tarve tai ajatus tilanteen taustalla on.
– Usein asetumme vastakkain lapsen kanssa ja alamme väittää, että "nyt pitää nousta" tai "nyt äkkiä, mitä ihmiset ajattelevat". Sen sijaan voi hetkeksi pysähtyä ja sanoa vaikka, että "sinua raivostuttaa se, ettei voitu jäädä leikkimään sinne" tai "olet todella vihainen, ettet saanut sitä pillimehua kaupasta" tai mikä se tilanne onkaan, Kauppila neuvoo.
– Sanoittamalla tunteita voi opettaa lapselle niiden tunteiden nimiä ja sitä, että tällaisiakin tunteita on ja me voimme elää niiden kanssa. Itse vanhempana on se turvallinen kehys, jonka kautta lapsi voi tutustua tunteisiin ja ihmisyyteen.
"Näihin ei ole pakettiratkaisuja"
Vanhemman kannattaa pyrkiä olemaan tilanteessa empaattinen ja rakastava. Taaperoa ei pitäisi syyttää, vaan kertoa rakentavasti, mitä häneltä toivoo ja millaisia tarpeita tilanteessa on.
– Jos on todella kiire tai haluaisi kovasti, että matkaa jatketaan, kannattaa viestiä siitä minämuotoisesti. Esimerkiksi: "Minulle olisi todella tärkeää, että me pääsisimme kotiin nyt" tai "olen huolissani siitä, että myöhästymme".
Kauppila uskoo, että tällä tilanne voi ratketa – tosin ei aina. Lapsella voi toki olla tilanteesta pitkäänkin paha mieli.
– Senkin pitää olla sallittua. Näihin ei ole sellaisia pakettiratkaisuja, että kun sanot tämän taikasanan, niin kaikki ongelmat häviävät. Sanoisin kuitenkin, että kaikilla on tilanteesta jälkeenpäin parempi fiilis, jos on toiminut kunnioittavasti ja empaattisesti, Kauppila selittää.
"On lapselle tärkeää, että hänellä on valtaa joihinkin asioihin"
Jos tilanteessa on mahdollista, vanhempi voisi myös Kauppilan mukaan antaa lapselle tämän tahtonsa läpi. Vanhemman ei ole pakko pysyä kannassaan, vaikka olisi esimerkiksi aikaisemmin sanonut, että nyt lähdetään leikkipuistosta.
– Jos lapsi haluaa vielä laskea muutaman kerran liukumäestä, niin voihan sitä sanoa, että ihan hyvin meillä on vielä aikaa, ihan hyvin voit liukua vielä viisi kertaa.
– Ei lapsi jotenkin piruuttaan halua asioita. On myös lapselle tärkeää, että hän kokee, että hänellä on valtaa joihinkin asioihin. Vieroksun sellaista ilmaisua kuin "saada tahto läpi", koska siinä on sellaista vastakkain asettelua ja ajatusta, että lapsi jotenkin manipuloisi.
– Ei kannata ajatella niin, sillä vanhemman ja lapsen suhteen kannalta on tärkeää, että pitää hyvän käsityksen lapsesta, Kauppila kuvaa.
Asiantuntija myös neuvoo ennakoimaan. Kannattaa kertoa lapselle etukäteen, että viiden minuutin päästä lähdemme leikkipuistosta ja mikä siihen on syynä.
– Muuten lapset eivät tiedä, mitä tapahtuu. Jos yhtäkkiä joku sanoisi, että nyt sinun täytyy lähteä heti, että lopeta tuo sinun kiva juttu, niin kyllä aikuinenkin aika helposti vetäisi pultit siinä kohdassa, Kauppila naurahtaa.
– Tavallaan lapselle pitäisi antaa samanlaista kunnioitusta kuin muille aikuisille ehkä huomaamattaan antaa.
Saako turvautua lahjontaan?
Jos vanhempi ei voi antaa periksi ja tilanteessa täytyy sanoa ei, miten sen sanoittaa, jottei tilanne kärjisty? Jos puistossa on laskettu jo viimeiset viisi laskua ja on aika lähteä tai lapsi vaikkapa vaatii pillimehua kaupassa?
– Voi vaikka vähän fiilistellä sitä, kuinka hyvää pillimehu on ja kuinka kivaa on välillä juoda pillimehua. Ja sitten kertoa, että en halua nyt ostaa sinulle sitä pillimehua, koska minun mielestä olet syönyt tänään riittävästi sokeria. Aikuinen on kuitenkin se, joka on vastuussa lapsesta ja hänen terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Se on myös todella tärkeää viestiä lapselle, Kauppila painottaa.
Jos tilanne menee tahtoikäisen kanssa oikein hankalaksi, voiko turvautua lahjontaan?
– Jos siihen liittyy sellaista, että ’jos et tee, niin et saa’, niin silloin se ei mielestäni ole ok. Se on sitten uhkailua ja kiristämistä. Jos sopii yhdessä, että tehdään tämän ikävän jutun jälkeen vaikkapa kiva retki, niin se voi sitten mielestäni toimia, Kauppila pohtii.
– Ei niin, että muistatkos kun sovittiin, että jos tämä rokotustilanne menee hyvin, niin mennään jätskille. Jos lapsi ei pysty suoriutumaan – mistä on yleensä kyse: hän ei pysty eikä ettei hän jotenkin haluaisi – niin sitten se on aika kurjaa.
Kauppilalta on vastikään ilmestynyt kirja Huomaa hetki perheessä – vanhemman tunnetaitokirja (Viisas Elämä 2018), jossa käsitellään perheiden vuorovaikutusta.