Koulukiusaaminen jättää jälkensä lapsen minäkuvaan ja itsetuntoon. Tyttöjen ja poikien tavat kiusata poikkeavat toisistaan, ja joskus aikuisen on vaikea nähdä, missä kiusaamisen raja menee.
– Poikien tapa kiusata on suoraviivaisempaa: sanallista, kuten nimittelyä. Fyysistä, kuten tönimistä, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ohjelmajohtaja Marie Rautava listaa.
– Tytöillä kiusaaminen on hienovaraisempaa: juoruillaan, lähetellään ikäviä kännykkäkuvia tai levitetään ikäviä huhuja tai sitten jätetään ryhmän ulkopuolelle niin, että toista kohdellaan kuin ilmaa.
Lapset leikkivät koulun pihalla. Eräs tytöistä hyppelee yksin kallioilla, laappaa vesilätäköissä seisonutta vettä kumisaappaillaan. Hän on yksin, mutta selvästi viihtyy yksin. Vai viihtyykö?
Rautava muistuttaa, että eritoten hienovaraisempia tapoja kiusata on vaikeampi havaita.
– FM Päivi Hamarus on kuvannut kiusaamiseen paneutuvassa kasvatustieteen väitöskirjassaan, että lapset voivat käyttää sellaisia ilmaisuja, joista opettaja päättelee, että lapset tulevat keskenään hyvin juttuun – mutta hän ei ymmärräkään piilomerkityksiä. Kyse voi olla piruilusta, jota opettaja ei vain tunnista.
”Olin 1960-luvulla kiusattu, koska olin hiljainen ja ujo ja käytin vanhemman siskoni vaatteitta. Myös opettaja kiusasi minua: hän vainosi minua niin kauan, että tunnustin varkauden, jota en ollut tehnyt. Kärsin vieläkin.” Lukijan tarina: Marjo, 62
– Sama pätee ulkopuolelle jättämisessä: ihmiset saattavat ajatella, että lapset vain liikkuvat tietyissä ryhmissä ja että jopa joku viihtyy itsekseen, mikä ei yleensä ole totta.
Tietääkö kiusattu aina olevansa kiusattu?
Kolmen pojan poikaporukka kävelee koulusta kotiin. Kaksi heistä nälvii ja kiusoittelee yhtä pojista, tönivät ja haukkuvat tätä. Kaikki kuitenkin nauravat, ”no ei nyt kai”, matka jatkuu. He vaikuttavat olevan kavereita, vaikka sivustakatsojasta tuntuu, että kyse on kiusaamisesta.
Voiko olla niin, ettei kiusattu välttämättä itse tajua olevansa kiusattu?
– Aivan varmasti. Se voi olla niin, että lapselle on niin tärkeää, että hänellä on edes joitain kenen kanssa olla, että hän nielee sen (kiusaamisen) eikä puolusta itseään.
– Lapsi ei välttämättä edes halua havaita, että kyse on kiusaamisesta, ettei vain menettäisi niitä kontakteja.
”1970-luvun alussa olin hieman pullea tyttö, ja pari poikaa kiusasivat minua koulussa siitä: haukkuivat, joskus ohi mennessään nipistivät, ruokalassa tönivät. Tätä jatkui monta kuukautta.” Lukija tarina: Mervi, 50
Marie Rautava pitääkin erityisen tärkeänä, että lapset oppivat vuorovaikutus- ja empatiataitoja. Aikuisen rooli on merkittävä.
– Päiväkodeissa ja kouluissa pitää tehdä tietoisesti työtä sen eteen, että lapset ryhmäytyvät, oppivat tulemaan toimeen keskenään ja toimimaan yhdessä, niin ettei kenenkään tarvitse jäädä yksin. Aikuiset voivat myös auttaa kaverisuhteiden muodostamisessa ja siinä, että lapsi otetaan mukaan. Sitä ei voi jättää pelkästään lasten tehtäväksi.
Aikuisten täytyy olla lasten tukena.
Rautava kiittelee, että koulukiusaamiseen kiinnitetään enemmän huomiota ja siltä pyritään katkaisemaan siivet jo heti ensitöiksi, mutta kiusaamisen vaikutukset ja haitat voivat olla huomattavasti kauaskantoisemmat.
”Olen köyhästä pikkutorpasta lähtöisin, kotikylän köyhimmästä. Vaatteet, eväät, muut varusteet eivät olleet muiden tasolla. Kiusaaminen alkoi heti ensimmäisenä kouluvuotena ja jatkui koko kouluajan. Suoranainen väkivalta jätti muistijäljen, joka on vaikuttanut koko aikuisiänkin voimakkaimmin itsetunto-ongelmana, jollain tapaa vielä eläkeiässäkin.” Lukijan tarina: Esa, 69
– Ei riitä, että kiusaaminen ainoastaan loppuu, jos lapsi tai nuori jää joka tapauksessa yksin. On psyykkisesti elintärkeää päästä mukaan ryhmiin, tai että lapsella olisi edes yksi tai muutama kaveri. Kukaan ei saisi jäädä yksin, Rautava painottaa.
– Kiusattu tarvitsee tukea. Jos hänellä on ollut oikein rankkaa, hän saattaa tarvita terapiaa avuksi siitä selvitäkseen.
Kiusaamisen seuraamukset:
Kiusatut oppilaat voivat kärsiä monenlaisista henkisen hyvinvoinnin ja mielialan ongelmista. Kiusaaminen voi aiheuttaa mm. itsetunnon ja itsearvostuksen alenemista, masentuneisuutta, itsetuhoisia ajatuksia tai tekoja sekä ahdistuneisuutta.
Kiusaamisen on todettu vaikuttavan myös kiusattujen oppilaiden fyysiseen terveyteen mm. psykosomaattisina stressioireina kuten kiputiloina ja yleisenä sairasteluna, nukkumisvaikeuksina ja yökasteluna sekä syömishäiriöinä. Lisäksi kiusatuille on ominaista koulumotivaation heikkeneminen ja kouluun menon välttely.
Lähde: MLL