Parikymmentä vuotta sitten seinäjokelaisen Jukka Niemen elämässä ei ollut mitään muuta sisältöä kuin työ. Myyntiedustajan ajatukset pyörivät työasioissa aamusta iltaan ja illasta aamuun: Onnistunko huomenna? Pääsenkö myyntitavoitteisiin? Teenkö tarpeeksi hyvää tulosta? Työhuolet olivat lopulta viedä Niemeltä paitsi mielenterveyden myös hengen.
Jukka Niemen viimeiset 6 vuotta työelämässä menivät kiertäessä ympäri maata myyntiedustajan tehtävissä. Työpäivät olivat kuuden tai seitsemän tunnin mittaisia, mutta koska hän yöpyi hotelleissa, työpäivät tuntuivat kestävän ympäri vuorokauden.
− Lopulta elämässäni ei ollut mitään muuta sisältöä, Niemi muistelee.
Alkoholi auttoi rentoutumaan
Jossain vaiheessa Niemi alkoi etsiä alkoholista helpotusta työpaineisiin. Muutama drinkki työpäivän päätteeksi toimi aluksi, mutta lopulta siihen jäikin koukkuun
− Juominen oli ainoa keino rentoutua ja unohtaa työasiat edes hetkeksi. Join kyllä lähes joka ilta tuon viimeisen kuuden vuoden ajan, mutta en koskaan niin paljon, ettenkö olisi päässyt seuraavana aamuna töihin, Niemi sanoo.
Lopulta, kun alkoholikaan ei enää auttanut, Niemi ymmärsi, että jotain on tehtävä.
− Työnantajani hoksasi, että minun kuntoni pettää. Minulla ei ollut enää voimia eikä motivaatiota.
Niemi sanottiin irti.
Takaisin kotiin, äidin hoiviin
− Vaikka jäinkin työttömäksi, tunsin lopulta helpotusta siitä, että pääsin ulos oravanpyörästä. Katsoin peiliin, ja päätin ajatella työasioita vasta sitten kun olen saanut itseni kuntoon, Niemi kertoo.
Mutta avun saaminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin Niemi oli luullut. Hän toivoi saavansa apua paikallisesta mielenterveystoimistosta, mutta ylilääkäri ei ottanut häntä vakavasti, vaan passitti saman tien kotiin.
− Olisin tappanut itseni siihen paikkaan, ovien eteen, jos minulla olisi ollut silloin puukko mukana. Olin henkisesti aivan umpisolmussa, Niemi kertaa tuskaansa.
