Aktiivimallin kumoamiseksi tehty kansalaisaloite on nostattanut voimalla julkiseen keskusteluun sekä itse mallin että maamme työllisyyspolitiikan yleisemminkin. Kuten olen useaan otteeseen todennut, en itsekään pidä mallia ongelmattomana ja on hyvä, että eduskunta edellyttää hallitukselta mallin toiminnan seuraamista ja tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä.
Vakuutan, että tätä vaatimusta myös kunnioitetaan.
Työttömiltä tulevan kritiikin otan nöyränä vastaan, mutta haluan samalla korostaa mallin ideaa: tavoite on saada työttömät hakemaan heti työttömyyden alussa myös lyhyttä keikkatyötä, sillä sitä kautta saattaa hyvinkin avautua polku vakituisempaan työsuhteeseen.
Opposition kritiikissä taas mennään enemmän tunteella kuin tiedolla.
Oppositio on virheellisesti kertonut aktiivimallin olevan puhdas työttömyysturvan leikkaus. Aktiivimalli on suunniteltu kustannusneutraaliksi eli se ei lisää tai vähennä työttömyysturvamenoja. Keskustelussa unohtuu jatkuvasti, että samassa yhteydessä työttömyysjakson alun työttömyysturvaa hiukan nostettiin.
Aktiivimallityöryhmässä istunut STTK:n pääekonomisti Ralf Sund onkin arvioinut, että 70 prosentilla työttömistä aktiivimalli ei leikkaa vaan nostaa työttömyysturvan tasoa.
Vaihtoehtona aktiivimallille oppositiosta on vaadittu ennen kaikkea lisää resursseja palkkatukeen, työttömien koulutukseen ja työvoimatoimistojen henkilöstöresursseihin. En tätäkään kritiikkiä täysin pureksimatta niele.
Vuoden 2017 palkkatuen rahoitusmallin uudistamisen ansiosta yksityissektorin palkkatukeen on rahaa tarjolla yllin kyllin. Tällä hetkellä pohdimme Työ- ja elinkeinoministeriössä kuumeisesti keinoja saada yrityksiä myös käyttämään palkkatukea nykyistä enemmän. Työttömien muuntokoulutukseen hallitus taas on useaan otteeseen lisännyt resursseja. Viimeksi syksyn lisäbudjetissa panostettiin 10 miljoonaa lisää korkeakoulutettujen muuntokoulutukseen. Työttömyysturvalla opiskelua helpottava esitys on taas tarkoitus pikimmiten antaa eduskunnalle.