Twilight – Houkutus

Stephenie Meyerin vampyyriromaaneiden suosion sanotaan Yhdysvalloissa muistuttavan Harry Potter -maniaa. Kirjat on leimattu tökerösti kirjoitetuiksi kauhukliseillä maustetuiksi harlekiinitarinoiksi, mutta niissä on pakko olla vetovoimaa, sillä eihän niin monta miljoonaa lukijaa voi olla väärässä. Kun uskollinen fanipohja on jo olemassa, on turvallista ruveta vääntämään tuotteesta elokuvia.

Twilightissa teinityttö Bella Swan (Kristen Stewart) muuttaa aurinkoisesta Texasista poliisi-isänsä luokse pieneen ja tylsään kaupunkiin Washingtonin osavaltiossa. Kaupungissa sataa melkein aina, eivätkä Bellan mielenmaisemat vaikuta ympäristön näkymiä valoisammilta. Tyttö tuntee itsensä auttamattoman ulkopuoliseksi. Asiat muuttuvat, kun hän saa luokassa vierustoverikseen kalpean ja hiukan nälkiintyneen näköisen nuoren miehen Edward Cullenin (Robert Pattison),jonka sosiaalisissa taidoissa olisi toivomisen varaa. Töykeällä käytöksellä löytyykin hämmentävä selitys: Edward on vampyyri, joka on rakastunut Bellaan ja koettaa tyttöä suojellakseen jarrutella tunteitaan.

Jos vaikea rakkaus ei jaksaisi kehittyä, koko tarinaa ei olisi olemassa. Twilight kertookin ennen kaikkea teinien hyrräävistä hormoneista, joiden hillitsemiseksi elokuvan lemmenparilta kysytäänkin poikkeuksellista tahdonlujuutta, sillä jaloinkin vampyyri sortuisi hekuman hetkellä veren imemiseen. Seksi merkitsee tässä elokuvassa siis kuolemaa, mikä varmasti hivelee niitä amerikkalaisia ryhmiä, jotka fanaattisesti vannovat seksistä pidättäytymisen nimeen. Twilightissa nuoripari ei koskaan voi mennä loppuun asti, kuten sanonta kuuluu. Elokuvan suutelukohtaukset kelpaisivatkin näin ollen Pelkokerroin-ohjelmaan.

Vasta puolivälissä elokuvaa Edwardin erikoiset ominaisuudet ja kyvyt alkavat paljastua Bellalle. Paitsi että Edward osoittautuu yli 100-vuotiaaksi teiniksi, hän on myös yliluonnollisen vahva, kykenee liikkumaan lentäen ja lukemaan ihmisten ajatuksia. Eikä hän nuku ollenkaan. Näissä paljastuksissa olisi kenelle hyvänsä aimo annos sulateltavaa, mutta Bella ei informaatiosta hätkähdä vaan hyväksyy oudon tyynesti tilanteen ja jatkaa Edwardin rakastamista.

Tarinan uskottavuutta nakertaa se, että Edwardin perhe, kalvakka verenimijöiden klaani, elää ja liikkuu päivällä suhteellisen normaalisti. Perhe tarkoittaa vampyyrien kommuunia, jossa on ikään kuin isä ja äiti, jotka ovat adoptoineet kaltaisiaan. Nämä hyvät vampyyrit ovat kaikki hieman androgyyneja gootteja, jotka asuvat metsän keskellä lasiseinäisessä design-talossa. Säilyäkseen hyvinä mutta voidakseen kuitenkin elää he juovat ihmisveren sijasta eläinten verta.

Bellaa kiehtoo ikuinen yhdessäolo Edwardin kanssa, mutta toistaiseksi ihmisyys vie voiton, mikä takaa myös tarinan jatkumisen. Elokuvan lopussa tapahtuu tehosteilla mälläävä räjähtelevä toiminta, kun eräs paha vampyyri tekee kaikkensa muuttaakseen Bellan iltapalakseen. Toiminta on visuaalisesti näyttävää mutta jännitteiltään latteaa.

Teksti: Minna Karila

Katso elokuvan traileri MTV3.fi:n sivuilta