(Warner Music Finland)
Tuure Kilpeläinen karavaaneineen on yksi menestyneimmistä suomalaisista yhtyeistä muutaman viime vuoden ajalta. Kilpeläisen neljäs levy (ensimmäinen Kaihon karavaani –yhtyeen kanssa), Valon pisaroita vuodelta 2010 oli jättimäinen menestys. Sitä vähän reilua vuotta myöhemmin seurannut Erämaa jatkoi tuota menestyskaavaa. Vain vuotta myöhemmin on vuorossa jo kolmas karavaanilevytys, Afrikan tähti.
Erona aiempiin kiekkoihin tällä kertaa materiaalista vastaa useampikin yhtyeen jäsen, eikä vain ja ainoastaan nokkamies Kilpeläinen. Asian huomaa aika nopeasti ensimmäisten kuunteluiden aikana. Vaikka moni levyn kappale on varsin erinomaista musiikkia, väistämättäkin mieleen nousee epäilys ideoiden loppumisesta, kun näin nopeasti samanlaista tavaraa julkaistaan. Afrikan tähti sisältää edeltäjiinsä verrattuna ehkä hieman vakavampia kappaleita. Silti siltä löytyy se tuttu Karavaani-menoraita, tällä kertaa nimeltään ¡Eloon!
Myös Suomi-rock on tarttuva rallattelukappale. Se tosin tuo mieleen Martti Servon ja Napanderin kappaleet. Tahtoisin, tahtoisin on upea ja herkkä kappale, jonka Tuure duetoi Yonan kanssa. Sitä seuraava Miksei vieläkään ole rauhaa sisältää Ylen tunnarista ja puhelimen odotusäänestä tutun sävelmän ja Tuure intoutuu lopussa melkein jopa joikaamaan. Hyvä, paha, ruma mies on kuin edellisen levyn Yksinäisen miehen puku, loistava kappale tämäkin.
En mä välitä on rennon letkeä reggae, vaikka sanoitus onkin synkähkösti ilmaistun positiiviset. Levyn loppua kohden fiilikset siirtyvät varsin haikeisiin suuntiin. ja ovat karusti sanottuna itkuiskelmää. Onneksi levy päättyy iloisiin tunnelmiin kitaroinnilla säestetyn –kappaleen tiimoilta.