Lasten emotionaalinen laiminlyönti on luultua yleisempää ja sillä voi olla traumaattisia vaikutuksia myöhempään elämään, sanoo tuore psykologian väitöstutkimus.
Perjantaina Turun yliopistossa väitelleen Raimo Salokankaan mukaan yleisväestössä emotionaalista laiminlyöntiä oli kokenut yli puolet, kun taas esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä oli kokenut 5–6 prosenttia. Salokangas pitää tätä yllättävänä siihen nähden kuinka paljon huomiota seksuaalinen hyväksikäyttö trauman lähteenä on tutkimuksessa ja julkisuudessa saanut.
Lue myös: Lasten psyykkiseen oireiluun haetaan apua aiempaa enemmän: "Kiusaamisen vastainen ohjelma saatava käyttöön kaikkialla viimeistään nyt"
– Tuntuu, että peittoon on jäänyt se, että ihmislapsen kehityksen näkökulmasta emotionaalinen laiminlyönti on mahdollisesti kaikkein yleisin trauman muoto ja lisäksi myöhemmälle elämälle varsin traumaattista.
Salokangas on työskennellyt muun muassa psykiatrian professorina Turun yliopistossa ja psykiatrian klinikan ylilääkärinä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.
Lapsuuden traumaattiset kokemukset on tavattu erotella viiteen ryhmään, emotionaaliseen laiminlyöntiin, fyysiseen laiminlyöntiin, emotionaaliseen kaltoinkohteluun, fyysiseen kaltoinkohteluun ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Emotionaalisella laiminlyönnillä tarkoitetaan lapsen unohtamista ja sivuuttamista. Lapsi jää perheessä vaille arvostusta ja kannustusta ja kokee, ettei hänestä olla kiinnostuneita eikä häntä pidetä tärkeänä, Salokangas sanoo. Emotionaalinen laiminlyönti on passiivisempaa, jos verrataan emotionaaliseen kaltoinkohteluun, joka on esimerkiksi lapsen nöyryyttämistä, arvostelua ja lannistamista.