Moni yhdistää skitsofreniaan tyypillisesti kuulo- ja näköharhat. Psykiatrian professori Jarmo Hietala perehdyttää sairauden oireisiin.
– Kuten kaikki psykiatriset diagnoosit, skitsofrenia on määritelmän mukaan oireyhtymä. Siitä puhutaan myös psykoosisairauden eräänä muotona. Kun on tiettyjä oireita tietyn aikaa, seuraa tutkimukseen ja kliiniseen kokemukseen perustuva, tautiluokituksen mukainen diagnoosi, Jarmo Hietala sanoo.
Skitsofrenian oireet voidaan jakaa neljään ryhmään eli niin sanottuun oiredimensioon. Niitä ovat psykoosioireet, negatiiviset oireet, kognitiiviset oireet sekä mielialaoireet.
– Psykoosioireita ovat harhaluulot ja hallusinaatiot. Ihminen saattaa kuulla asioita, joita muut eivät kuule tai nähdä asioita, joita muut eivät näe.
Yksi psykoosin psykologinen määritelmä on, että oman minän rajat alkavat falskata.
– Ei oikein enää tiedetä, mikä tulee itsestä ja mikä ulkopuolelta.
– Äänten kuulemiseen on sellainen teoria, että se olisi tavallaan väärin tulkittua sisäistä puhetta. Me kaikkihan pystymme kuvittelemaan puhuvamme jotain. Psykoosissa ihminen kuvittelee tuon oman puheen tulevan jostakin ulkopuolelta jonkun muun lähettämänä tai puhumana. Todellisuustaju pettää ja ihminen uskoo, että joku lähettää hänen päähänsä ajatuksia, ja hän toimiikin sitten niiden ajatusten mukaan.
Hietala sanoo, että ohimenevät psykoosin kaltaiset kokemukset eivät ole väestötasolla mitenkään harvinaisia.
– Ihminen voi esimerkiksi kuulla, että ovikello soi, vaikka se ei soinutkaan – silloin terve ihminen pelästyy, että huh, mitäs tuo oli. Kun ihminen tietää, että siellä ei oikeasti ollut ketään, se ei oikeastaan tarkoita mitään. Psykoosissa ihminen sen sijaan on täysin vakuuttunut, että joku oli tulossa, ja nyt se joku kyttää rappukäytävässä.
– Joillakin on tosi hankala taudinkuva ja voi mennä kuukausitolkulla, että psykoosi asettuu. Toisilla tilanne palautuu parissa viikossa aika lähelle sitä, mitä se oli ennen psykoosia.