Lastenlääkärit törmäävät välillä vaikeasti tunnistettavaan ilmiöön – "On poikkeustilanne, jos vanhemman kertomaa pitää kyseenalaistaa"

Toisaalta lievemmät tapaukset, jotka eivät koskaan tule tietoon tai hiipuvat itsekseen, saattavat olla paljon yleisempiä kuin luvut kertovat. 

– Suomessakin on vuodessa varmaan useampia lievempiä tapauksia, joita lääkärit ehkä pohtivat vain keskenään, Nikkola sanoo.

Lue myös: Yksi kysymys lastenlääkärin vastaanotolla paljastaa huolestuttavan muutoksen

Syypää usein lapsen oma äiti

Lapselle sepitetty tai aiheutettu sairaus on ilmiönä monimuotoinen, erittäin vaikeasti tunnistettava ja vähän tutkittu.

Käytännössä kyse on siitä, että aikuinen pyrkii saamaan lapsen näyttämään todellista sairaammalta ja hankkimaan hänelle perusteettomasti erilaisia terveydenhuollon tutkimuksia, diagnooseja tai hoitoja.

Sepitetyssä sairaudessa lapsen oireet ovat joko kokonaan keksittyjä, liioiteltuja tai väärin kuvattuja. Aiheutetussa sairaudessa on menty jo askel pidemmälle.

– Aiheutettu sairaus tarkoittaa, että lapselle on konkreettisesti tehty jotakin tai vaikka manipuloitu otettua näytettä niin, että hänet on saatu sairaammaksi tai vaikuttamaan sairaammalta kuin hän oikeasti onkaan. 

Ilmiön uhreina ovat useimmiten vauvat ja taaperot. Sairauden sepittäjä tai aiheuttaja taas on useimmiten lapsen oma äiti. Toisaalta se voi olla kuka tahansa muukin lapsesta huolta pitävä aikuinen: isä, isovanhempi tai lapsen hoitaja.

Lue myös: Ihmisyyden vai häiriöiden kirjo – kuka on oikeasti nepsy?

Oireita saatetaan liioiteilla tiedostamatta

Syyt toiminnalle vaihtelevat.

–  Vakavammissa muodoissa vanhemmalla itsellään on todennäköisesti jonkinlaisia mielenterveysongelmia, Nikkola sanoo.

Lievemmissä muodoissa motiivina voi olla vaikka huomionhakuisuus tai taloudellisen edun tavoittelu. Lapsen sairauden perusteella voi esimerkiksi saada joitakin Kelan etuuksia.

– Ja kyllä nämä lievemmät muodot voivat olla myös osittain tiedostamattomia. Vanhempi voi esimerkiksi olla ihan vilpittömästi hirveän huolissaan lapsen oireista. Sitten hän tulee liioitelleeksi niitä, jotta tuntisi, että hänet otetaan tosissaan, Nikkola selittää.

Tyypillisiä liioiteltuja tai väärin kuvattuja oireita ovat erilaiset kohtausoireet.

– Kerrotaan, että lapsella on ollut jonkinlainen kohtaus, joka onkin sitten lääkäriin tullessa jo mennyt ohi. Kyse voi olla myös vaikka allergia- tai vatsaoireista.

Voivatko vauvojen kieli- ja huulijänteiden leikkausten yleistyminen tai autismikirjon diagnoosien kasvu olla ilmiön ilmenemismuotoja?

– Periaatteessa kyllä. Sanoisin, että ne kuitenkin liittyvät enemmän medikalisaatioon eli siihen, että normaalejakin asioita pidetään lääketieteellisinä ongelmina. 

Lue myös: Näin ruutuaika voi vaikuttaa pikkulapsiin – tutkimus löysi yhteyden kehitysviiveisiin

Milloin hälytyskellot soivat?

Joskus voi olla vaikea erottaa, milloin vanhempi on vain ylihuolehtivainen ja milloin mennään kaltoinkohtelun puolelle. Lähtökohtaisesti lääkäri ei epäile vanhempien kertomusta lapsen oireista.

– Meidän työmme perustuu siihen, että vanhempi tietää ja tuntee parhaiten oman lapsensa. Valtaosassa tapauksista se toimii varsin hyvin. On poikkeustilanne, jos vanhemman kertomaa pitää jotenkin kyseenalaistaa, Nikkola sanoo.

Ohjenuorana on lapsen etu.

– Jos alkaa tuntua siltä, että lapselle tehtävistä tutkimuksista ja hoidoista on jatkuvasti ja toistuvasti enemmän haittaa kuin hyötyä ja ne vain jatkuvat ja jatkuvat, niin hälytyskellojen pitäisi soida.

Mikäli lääkäri epäilee lapselle sepitettyä tai aiheutettua sairautta, jatkotoimet riippuvat tapauksen vakavuudesta.

– Joskus jo se, että on rauhassa aikaa keskustella vanhemman kanssa ja käydä tilanne läpi, voi tavallaan katkaista sen. Vanhemman pitää kokea, että hän tulee kuulluksi ja saa vastauksen häntä huolestuttaviin asioihin. Eli hyvä potilas-lääkärisuhde, tai tässä tapauksessa potilaan vanhempi-lääkärisuhde, on kaiken A ja O. 

Lue myös: "Pomppujen silottelu" on perheissä kasvava ongelma: "Lasta pidetään sellaisessa pumpulikuplassa"

Jos tilanne on epäselvä tai lapsella epäillään jotakin harvinaista tai vakavaa sairautta, hänet voidaan ottaa sairaalaan seurantaan.

– Siellä sitten nähdään, tuleeko vaikka uusia kohtausoireita, Nikkola sanoo.

Usein lapsen sairaushistoriaa on tarpeen selvittää melko pitkältä ajalta. 

– Voi olla, että vanhempi on vienyt lasta tutkittavaksi moneen eri paikkaan. Kokonaiskuvan saaminen on hyödyllistä.

Laki velvoittaa lääkäriä tekemään tarvittaessa lastensuojeluilmoituksen. Kaikkein vakavimmissa tilanteissa konsultoidaan poliisia siitä, täyttyvätkö pahoinpitelyn kriteerit.

– Mutta se on ihan viimeinen keino, Nikkola sanoo.

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!

• 1.11.22:43
  Stockmann

  Mörkö lipui Stockmannin jouluikkunaan – taustalla tärkeä teema
• 30.10.08:45
  Takaisinvedot

  Traficom varoittaa: Poista tämä turvaistuin käytöstä välittömästi!
• 29.10.17:38
  Rikospaikka

  Lapsia ja nuoria manipuloiva äärimmäisen väkivaltainen verkosto rantautui Suomeen – poliisilla useita tutkintoja
• 28.10.15:07
  Nuoret

  Iso osa lapsista jää harrastusten ulkopuolelle – yksi ryhmä korostuu
• 28.10.08:54
  Varusmiehet

  Analyysi: Syytä huoleen – Puolustusvoimat ei tiedä, kuinka moni varusmiehistä osaa uida
• Lataa lisää