Tositarina koulukiusaamisesta – haukkumanimi jätti jälkensä Katjaan, 38: "Joskus join pari pulloa olutta pahimpaan jännitykseen"

Koulukiusaaminen jättää jälkensä. Tässä Katjan, 38, tarina.

"Minusta tuntui, etten ole minkään arvoinen"

”Olin ujo ja epävarma tyttö kun aloitin koulutieni. Kiusaamiseni alkoi ensimmäisestä luokasta alkaen ja jatkui 9-luokkaan saakka. Yksi syy pitkää kiusaamiseen oli se, että luokkamme pysyi samana ala-asteelta päätösluokkaan saakka.

Äitini poltti tuolloin 1980-luvun lopulla sisällä talossa jonka takia vaatteeni tuoksuivat varmasti tupakansavulle. Sain kutsumanimen: Haju. Kaikki lapset pitivät nenästä kiinni kun kävelivät ohitseni.

Äitini lopetti tupakanpolton mutta haukkumanimeni jäi elämään ja vielä yhdeksännellä luokalla minut tunnettiin tällä nimellä. Punastelin usein jos jouduin luokassa vastaamaan opettajan kysymykseeni, jännitin kovasti ja menin monesti lukkoon enkä saanut sanottua mitään. Useita oppilasta se nauratti ja kysyivät että miksi olin niin nolo. Tämä tietenkin pahensi jännitystä näissä tilanteissa. Heräsin usein vatsakipeänä kouluun.

Pahin kiusaamisajan muistoni oli se, kun ala-asteella viittasin ja opettaja antoi minulle vastausvuoron:

"Haju voi vastata."

Hän korjasi saman tien nimeni ja pahoitteli asiaa. Mutta se oli liian myöhäistä. Silloin tuntui että en ole minkään arvoinen.

Kyllä kiusaaminen jätti jälkensä. Olisin halunnut opiskella opettajaksi, mutta hylkäsin ajatuksen, koska muistot koulusta olivat niin huonoja. Ajattelin mielessäni, että opettajan koulutuksessa olisi liikaa esillä olemista ja pitäisi olla sosiaalinen.

Vielä parikymppisenä yritin olla huomaamaton ja jännitin merkonomiopiskeluissani kovasti puhumista luokassa ääneen ja luokkatilanteet olivat ahdistavia. Jos oli vuoroni pitää esitelmä, niin joskus join pari pulloa olutta pahimpaan jännitykseen. Onneksi tästä ei jäänyt minulle kuitenkaan tapa. Aika parantaa – vaikkei kokonaan.

Tänä päivänä minua ei paljon kiinnosta, mitä muut minusta ajattelevat. Olen antanut tämän ajatuksen itselleni lahjaksi. Kun puolet elämästä tuhlasin asioita toisten näkökulmasta ajatteluun, niin tänään uskallan olla oma itseni.

Suurin pelkoni oli kun lapseni menivät kouluun että he eivät joutuisi kokemaan samanlaista. Onnekseni heistä on tullut hyvän itsetunnon omaavia lapsia, ja vaikuttaa siltä, etteivät ole joutuneet kiusaamisen kohteeksi. Olen myös sanonut heille, että suurimman pettymyksen he tuottaisivat minulle, jos rupeisivat kiusaajaksi itse.”

VIDEO: Antti Tuisku muistelee kiusaamista: "Homo, ei kannata tulla kouluun"