Lukijamme kertoivat meille kokemuksistaan koulukiusattuina. 40-vuotias Anna sai kokea lapsena, miltä tuntui olla yhden tytön silmätikkuna.
Koulukiusaaminen jättää jälkensä. Tässä Annan, 40, tarina.
"Sain elämän pituiset arvet"
”Ala-asteen luokkamme komein poika "Mika" oli ihastunut minuun eikä se sopinut luokkamme johtaja-tytölle "Elinalle" lainkaan. Hän oli tottunut kahden isoveljen perheessään saamaan aina kaiken Pikku-Prinsessana.
Kiusaamista – haukkumista, nauramista, eristämistä ja ulkonäön törkeää arvostelua – kesti koko lukuvuoden. Se on elämänpituinen jakso toka-kolmosluokkalaiselle.
Opettajat ja vanhemmat kokoontuivat yhden ainoan kerran juttelemaan, täysin tuloksetta. Sen annettiin jatkua niin pitkään, ettei minulla ollut enää kuin yksi kaveri, joka uskalsi esiintyä rinnallani.
Päätin olla välittämättä huuteluista, teeskennellä, etten kuullutkaan, joten se loppui vähitellen, kun hän ei saavuttanutkaan sillä haluamaansa pahaa mieltä minulle. Ikinä ei hän pyytänyt anteeksi.
Tuon kaiken myötä minulta meni lopullisesti luottamiskyky naisiin. Toimeen tulen hyvin kaikkien kanssa, mutta koen yleensä miehet rehellisemmiksi, naiset enemmänkin selkään puukottajiksi.
En vain pääse eroon siitä tunteesta edes aikuisena.