Ärtyvän suolen oireyhtymä, joka aiemmin tunnettiin nimellä ärtyvä paksusuoli, on yllättävän yleinen vaiva: jopa yksi kymmenestä suomalaisesta kärsii tästä vaarattomasta, mutta suunnattoman kivuliaasta vaivasta. Millaista arki on, kun vatsa vihoittelee?
Kristiina*, 31, kärsi jo lapsena ilkeistä vatsakivuista, jotka pahenivat lähes sietämättömiksi aikuisiällä. Mistä selittämättömät kivut johtuivat? Ja voiko kipujen kanssa oppia elämään?
"Muistan, etten lapsena uskaltanut koskaan syödä ranskanperunoita. Kärsin niin pahoista vatsakivuista syötyäni muussia tai perunaa, että itkin kippurassa lattialla. Mieleeni on piirtynyt kuva siitä, kuinka vanhempani pistivät minut syömään jogurttia ja hiilitabletteja vatsakipujeni vuoksi, vaikka en ollut edes koulun ensimmäisellä luokalla.
Vasta näin jälkeenpäin ajateltuna ruokahaluttomuuteni voisi selittyä vatsakivuilla: en syönyt lapsena juurikaan mitään, näykin vain ruokaa ja syljin suupaloja salaa pois. Tarhassa ruokahaluttomuuteni nähtiin alkavana syömishäiriönä.
Mennessäni lukioon vatsakipuni muuttuivat radikaalisti pahempaan suuntaan: kirjoitusten aikana itkin silmät päästäni raastavien, viiltävien kipujen vuoksi. Etenkin ruuan jälkeen vatsani meni niin sekaisin, että jouduin juoksemaan vessaan lähes paniikissa kovien kipujen vuoksi. Vatsani saattoi alkaa riehua jopa silloin, jos söin aamupalaksi näkkileipää tai lounaaksi pelkkää nuudelia.
Raahauduin lääkäriin peläten umpisuolentulehdusta. Ravasin lääkärissä lähes vuoden verran, keliakia ja laktoosi-intoleranssi suljettiin heti pois. Kattavista tutkimuksista huolimatta mitään ei löytynyt ja niinpä lääkäri ilmoitti ykskantaan, että minulla on nähtävästi ärtyvä paksusuoli. Lääkäri kuitenkin yritti kannustaa minua sanomalla, että se kyseinen vaiva on osa minua, ikään kuin osa persoonallisuuttani – ominaisuus, ei sairaus. Hän vitsaili, että voisin kuvailla itseäni deittipalstoilla tai ystäväkirjoissani olevani "mukava, ulospäin suuntautunut ja ärtyvä-paksusuolinen". Minua ei tuolloin naurattanut.
