Kaikki, mitä sai tulemaan neulan läpi, kelpasi. Tällaista oli toipuvan narkomaani Pasi Tuomailan elämä pohjalla, vielä kuusi vuotta sitten.
Video: Pasi Tuomaila kertoi päihdehistoriastaan MTV:n Huomenta Suomessa elokuussa 2016.
Tuomailan päihdetausta on monin tavoin se tavallinen tarina. Epävarma ja ujo alkoholisti-isän teinipoika hakee rohkaisua viinasta, sitten lääkkeistä ja sitten lopulta kovista huumeista.
Monen päihderiippuvaisen pysäyttää vain kuolema, ja näin oli lähellä käydä Tuomailalle. Ja kuolemaa hän toimillaan salaa toivoikin.
Yli 20 vuoden ajan Tuomailan elämän tärkein asia olivat suonensisäiset huumeet. Niitä hankittiin rikoksilla ja petoksilla ja välissä istuttiin vankilassa.
Vuonna 2009 kuvioihin tuli muuntohuume MDPV, joka lisäsi miehen itsetuhoisuutta, psykoottisuutta ja harhaisuutta.
Vankimielisairaalasta maaniseen ruiskujahtiin
Vuosi 2012 alkoi Tuomailan osalta vankilatuomiolla, joka jäi hänen viimeisekseen.
– Olin itselleni ja muille vaarallinen. Minut laitettiin Sörnäisten vankilassa eristysselliin ja sieltä ambulanssilla Turkuun vankimielisairaalaan muutaman kuukauden hoitojaksolle.
Addiktiot eivät jakson aikana kaikonneet, vapautumisen jälkeen ne muuttuivat entistä oksettavimmiksi, Tuomaila kuvailee.
– Addiktoiduin piikittämiseen ja itseni satuttamiseen. Pitkin Helsingin puistoja ja yleisiä vessoja keräsin huumeruiskuja, joilla sitten pistelin itseäni sillä seurauksella, että sain stafylokokin, joka tarttui sydämeeni.
Ruiskuja olisi saanut hankittua puhtaanakin, mutta se ei Tuomailaa kiinnostanut.
– Tuska ja välinpitämättömyys itseään kohtaan oli niin kovaa, ettei välittänyt ja rakastanut. Kipu toi hetkellisen nautinnon. Kun tylsillä, likaisilla ja verisillä huumeruiskuilla pistää itseään, se toi minulle saman, kun aikanaan aloitin huumeiden käytön.
Kuten muutkin addiktit, Tuomaila haki teollaan jännitystä. Hän toivoi päivä päivältä enemmän kuolemaan, mutta rohkeutta tappaa itseään ei ollut.
