Huumehelvetti ja laitoksissa vietetty lapsuus ja nuoruus jättivät Jami Tuomaalaan syvät arvet. Nyt 21-vuotias helsinkiläismies haluaa kertoa tarinansa, "jotta kukaan nuori ei joutuisi kulkemaan samaa polkua".
Ekaluokkalaisen Jamin isä oli taas lähtenyt vankilaan. Ennen lähtöään poika oli nähnyt huumeita käyttävän isänsä sekaisin, kuten useasti aiemminkin.
Äiti oli tolkku ihminen, mutta hänellä oli kolme lasta hoidettavanaan. Kaikille ei riittänyt aikaa ja Jami voi pahoin. Niin pahoin, että ajautui vanhempien ihmisten porukkaan. Porukkaan, jonka päämääränä oli nauttia elämästä tässä ja nyt, vailla tietoakaan tulevaisuudesta.
– Purin pahaa oloa, eikä isä ollut esikuvana. Jotenkin vaan ajauduin sinne porukkaan. Kahdeksanvuotiaan silmin meno näytti jännittävältä ja hauskalta, hyvin viettelevältä. Ryypättiin silloin tällöin ja poltettiin pilveä ja tupakkaa, mitä nyt sattui porukassa olemaan tarjolla.
"Siitä se kierre alkoi"
Jami on laitosten kasvatti. Ensimmäisen kerran hänet otettiin huostaan alle 9-vuotiaana.
– Siitä se kierre alkoi. Minut kotiutettiin pari kertaa, mutta se ei lähtenyt onnistumaan.
Täysi-ikäisyyteen mennessä eri sijoituspaikkoja kertyi kuusi.
– Lapsuus ja nuoruus oli tasaista alamäkeä, vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään. Olen niin sanottua laitoselämää elänyt sen nuoruuden. Ei ole sellaista normaalia elämää saanut ikinä ympärille.
Kahdeksanvuotiaana Jami poltti jo tupakkaa ja pilveä, myöhemmin mukaan amfetamiini ja muut vahvemmat huumeet.
– Mutta ikinä en ole suonensisäisesti käyttänyt, siinä on ollut joku suojelusenkeli mukana.
"Oli pakko saada jostain rahaa"
Huumehelvetti vei nuoren pojan mukanaan, eikä se ollut halpaa lystiä.
– Velkaa tuli jatkuvasti sinne sun tänne. Aloin tehdä rikoksia, jotta sain maksettua ne velat. Oli pakko saada jostain rahaa. Tein petoksia ja asuntomurtoja, kaiken maailman autovarkauksia, näpistyksiä ja välitin huumeita.
14-vuotiaana Jami koki kateellisuutta. Muilla ikätovereilla oli rakastava perhe ja asiat olivat hyvin, he olivat päihteettömiä tavallisia lapsia.
Jami halusi myös olla kuten muut, mutta siihen ei hänen mukaansa syntynyt mahdollisuutta.
– Molemmat huoltajat koittivat saada minua päihdehoitoon, kun rikokset alkoivat olla vakavia, mutta lastensuojelun mielestä en ollut vaaraksi itselle enkä muille ympärilläni, joten he eivät tehneet mitään.
Huumetestit näyttivät positiivista, mutta 14-vuotias ei päässyt hoitoon.
"En saanut apua"
Välillä parin päivän tai parin viikon arestit lastenkodissa hillitsivät hieman menoa, mutta kokonaisuuteen ne eivät auttaneet.
– 14-vuotiaana oli halu päästä siitä elämästä eroon, kun tajusin, että homma alkaa mennä vakavaksi. Mutta kun en saanut apua, se halu katosi. Alamäki kutsui jälleen, Jami muistelee MTV Uutisille.
16-vuotiaana vuonna 2013 villissä alamaailmassa pyörinyt Jami joutui kovaan paikkaan. Hän oli ajelemassa kavereidensa kanssa autolla, kun poliisi näytti pysähtymiskäskyä.
– Juuri kun oli lähdetty ajamaan, poliisit tuli taakse ja halusivat pysäyttää auton. Kysyin porukalta, että mitä tehdään ja kaikki sanoivat, etteivät he halua jäädä kiinni. Sitten lähdin ajamaan pakoon. Eihän se kauaa kestänyt.
Helsingin keskustassa alkoi järjetön kaahaus, joka kesti muutaman minuutin. Jamin mukaan nopeus ylsi pahimmillaan 200 kilometriin tunnissa, kunnes pakomatka tyssäsi puuhun.
– Onneksi kenellekään ei käynyt pahemmin ja itsekin selvisin.
"En enää kestänyt"
Jamin mukaan hänen isänsä tajusi onnettomuuden jälkeen, että poika oli ajautumassa samanlaiseen huumehelvettiin kuin hän itse. Isä alkoi asettaa rajoja.
Tämän vuoden toukokuussa Jami päätti ottaa askeleen irti huumeista. Hän alkoi saamaan pelkotiloja yksinollessa, lisäksi kaikki ihmiset ja tavarat alkoivat hävitä ympäriltä, Jami kertoo.
– En enää kestänyt olla yksin ja vain omien ajatusteni kanssa. Psyyke ei kestänyt sitä.
– Oli 6. toukokuuta, kun soitin isälle veljeni syntymäpäivänä. Hän tuli autolla hakemaan ja 8. päivä lähdin hoitoon Ouluun.
Jami lähti Avominne päihdeklinikalle hoitoon, joka on päihdehoitoa alkoholisteille, lääkeriippuvaisille, huumeriippuvaiselle ja sekakäyttäjille. Se on kuukauden mittainen intensiivihoito, joka jatkuu vielä varsinaisen hoidon jälkeen 11 kuukautta kestävissä vertaistukiryhmätapaamisissa.
Uusi elämä koitti hoidon jälkeen
Hoidon jälkeen Jami on pysynyt raittiina. Hän on seurannut kuusi vuotta sitten raitistuneen isänsä jalanjälkiä.
– Olen saanut ympärilleni tasapainoisia kavereita ja päässyt entisestä porukasta eroon. Koitan nyt tehdä töitä, että tulisin omin nokkineni toimeen. Elämä on tilanteeseen nähden aika hyvin raiteillaan.
Jami Tuomaila on halunnut kertoa tarinaansa eteenpäin julkisuudessa. Aiemmin häntä on haastatellut myös Ilta-Sanomat.
– Halusin astua julkisuuteen, jotta kukaan nuori ei joutuisi kulkemaan samaa polkua kuin itse. Halusin myös puhua epäkohdista liittyen huostaanottoihin ja päihdeongelmaisiin nuoriin. Hyvin harva saa tarvitsemaansa apua laitoksissa ja sijaiskodeissa.
"Mun haaveena on oma koti ja perhe"
21-vuotiaan miehen ajatuksissa pyörii päivittäin aiemmat tapahtumat elämässä.
– Olen hyvin katuvainen suurimmasta osasta teoistani. Jos saisin ne tekemättömäksi, toki sen tekisin, mutta jälkiviisaus ei auta nyt.
Miehellä on haaveena suorittaa kesken jäänyt ammattikoulu loppuun. Myös tasapainoinen elämä sekä perhe on mielessä.
– Mun haaveena on oma perhe, koti ja tasapainoinen elämä. Se on suuri haave.