Pääministeri Juha Sipilä varasti keskiviikkona valtakunnallisen huomion kekseliäällä julkisuustempulla, kansalaisille ja työmarkkinajohtajille suunnatulla televisiopuheella.
Tempun varjoon jäi uutinen, jonka yhteiskunnallinen merkitys saattaa lopulta osoittautua paljon suuremmaksi.
Samaan aikaan kun media kuohui Sipilän puheesta, työmarkkinakentällä tapahtui jotakin ainutkertaista: palkansaajaliikkeen yhtenäisyys mureni.
STTK:n Antti Palola ja Akavan Sture Fjäder tekivät omat johtopäätöksensä ja ilmoittivat olevansa valmiita etsimään keinot hallituksen haluamaan 5 prosentin palkka-aleen, jonka avulla Suomen talouden syöksykierre on osaltaan tarkoitus oikaista.
Palkansaajaliikkeen vuosikymmeniä kestänyt kolmen muskettisoturin vala murtui - yksi ei enää ole kaikkien eivätkä kaikki yhden puolesta.
SAK jäi ei-linjansa kanssa yksin.
SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn paineensietokykyä ei sovi epäillä, mutta Palolan ja Fjäderin ulostulojen on täytynyt olla hänelle jonkinmoinen järkytys. Keskiviikko-illan A-Studiossa Lylyn äänessä oli aistittavissa pientä värinää. Ei ihme, että hän ilmoitti Twitterin välityksellä, että ”SAK etsii keinoja työmarkkinalukon avaamiseksi”.
Lylyn twiitti on pelkkää asiaa, sillä juuri SAK:n sisällä lukot sijaitsevat. Teollisuusliittojen intressit ovat erilaisia kuin vaikkapa palvelualojen PAM:n. Myös liittojen sisällä kulkee juopia.