Toimittaja Anna-Lena Laurén on vieraillut muutaman viime vuoden aikana säännöllisesti Pohjois-Kaukasiassa, kuten Tšetšeniassa ja Ingušiassa. Siellä hän on nähnyt jälleenrakentamisen riemun ja vieraanvaraisuuden, mutta myös äitejä, jotka odottavat kotiin siepattuja poikiaan. Näitä nuoria miehiä he eivät kuitenkaan enää koskaan näe: kidutuksen jälkeen heidät on murhattu ja haudattu.
Anna-Lena Laurénin kiinnostus Venäjää kohtaan alkoi jo opiskeluaikoina. Åbo Akademin opiskelijavaihdon myötä hän tutustui venäläisiin nuoriin ja paikallinen kulttuuri tuli tutuksi. Laurén teki paljon matkoja itänaapuriin, ja myöhemmin hän reissasi Venäjällä myös töiden merkeissä. Ylen Moskovan kirjeenvaihtajaksi Laurén pestattiin vuonna 2006.
Vasta seuraavana vuonna Laurén kiinnostui siinä määrin Kaukasian kulttuureista, kansoista, perinteistä ja uskonnoista, että hän matkusti Tšetšeniaan keväällä 2007. Hän halusi nähdä, mikä tilanne siellä oli sodan jälkeen.
– Groznyissa oli jälleenrakennustyö käynnissä, siellä oli kahviloita, ravintoloita, puistoja, elämää, ihmisiä, iloa ja toiveita. Tšetšeniassa ihmiset ovat erilaisia kuin Moskovassa. Siellä vieraanvaraisuus ja tapa käyttäytyä kiinnittivät huomioni, työpaikoilla kätellään jopa vahtimestaria, Laurén kertoo.
Työskennellessään Laurén on huomannut, että paikalliset suojelevat häntä ja ovat valmiita ottamaan suuria riskejä vieraansa vuoksi. Kun toimittaja tekee uutisia Kaukasian alueella tapahtuvista ihmisoikeusrikoksista, siitä voisi seurata harmeja avustajille. Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelu FSB on seurannut Laurénia muutaman kerran tämän työmatkoilla.
– Sieppauksen riski on teoriassa olemassa. FSB on siepannut venäläisiä toimittajia ja kovistellut heitä, jotta he eivät enää palaisi alueelle. Ulkomaalaisen toimittajan sieppauksesta tulisi hankaluuksia heidän kannaltaan, sillä siitä voi nousta kova meteli.
