Jenni Peltomaa muistaa hyvin sen hetken, kun hän päätti, että kätilön työt saavat jäädä.
– Kun työpäivän jälkeen tuijottaa tyhjyyteen eikä jaksa kuin miettiä, millä rahalla ostaa ruokaa, Peltomaa kertaa MTV Uutisille muutaman vuoden takaisia tunnelmiaan.
Vuonna 2010 kätilöksi valmistunut Jenni Peltomaa, 36, tekee yhä kätilön töitä täydellä sydämellä, mutta nyt syynä on ainoastaan raha, vaikka palkka perin pieni onkin. 2 400 euron peruspalkalla ja lisillä hän ruokkii perheensä ja rahoittaa johtamisen psykologian maisteriopintonsa.
– Joo, Peltomaa vastaa kysymykseen, vaikuttivatko uuden pääaineen valintaan johtamisongelmat nimenomaan sotealalla.
Mutta oli niitä alan ongelmia muitakin, jotka nakersivat työn mielekkyyden lopulta olemattomiin.
– Työn kuormittavuus, palkkaus, työvuorot, omaan työhön vaikuttaminen, etenemismahdollisuudet, Peltomaa luettelee.
Pätkäkätilö
Vielä uransa alkuvaiheissa Peltomaa haaveili vakinaistamisesta kätilön töihin. Mutta kun pätkäsopimuksia tuli kuukausi kuukauden ja vuosi vuoden perään, haaveet vaihtuivat.
Kahdeksan vuotta HUS:n pätkähommissa sai riittää maaliskuussa 2020, kun hän pakkasi kimpsunsa Rovaniemelle Lapin keskussairaalaan. HUS:n lähes hysteeriseen työtahtiin verrattuna Rovaniemellä on vain kiire joka päivä.
Muita haasteita tuovat resurssit, sillä tuuraajia ei Rovaniemelle asti juuri saada, koska alueella on tarjolla koulutusta sairaanhoitajiksi ja terveydenhoitajiksi, mutta ei kätilöiksi.
– Jos täällä on kätilö, se on tullut tänne erikseen. Lisäksi oman leimansa kulttuuriin täällä tuovat synnyttäjien pitkät matkat.
Ei pomon paikalle, vaan pomon opettajaksi
Peltomaa on viihtynyt Rovaniemellä, mutta maisemanvaihdoskaan ei saanut häntä muuttamaan mieltään tulevan alanvaihdon suhteen. Kun paperit ovat parin vuoden päästä kasassa, kätilön työt jäävät.
Johtamisopinnoilla Peltomaa ei kuitenkaan tähtää nykyisten pomojensa paikalle, mutta kätilön ja sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuteen hän haluaa silti vaikuttaa. Paras tapa siihen on kouluttaa nykyisiä ja tulevia sotejohtajia paremmiksi pomoiksi.
Peltomaa näkee edessään markkinaraon, johon solahtaa.
– Sotepuolella johtoon on noustu riveistä, jolloin johtamisen kokemusta ei ole. Ja nykyisillä johtamisen asiantuntijoille ei ole sotepuolen ymmärrystä, Peltomaa sanoo.
Peltomaa on itse tehnyt jo vuosia sitten työyhteisölleen selväksi, että edessä on alan vaihto. Rovaniemelle hänet silti haluttiin sijaiseksi, koska hän toi Lappiin tuoreita näkemyksiä eri sairaanhoitopiiristä.
Tonni lisää
Peltomaan mukaan kätilön työhön johtava 4,5 vuoden koulutus ja itse työ pitäisi rinnastaa asiantuntijatehtäviin, ja palkkaus nostettava sen mukaiseksi.
Nyt jatkuvasti kuormittava työ reilusti alle 3000 euron bruttopalkalla vie ammattilaisia alalta kiihtyvällä tahdilla. Valviran tilastoissa alle 65-vuotiaita kätilöjä pitäisi olla 7000. Heistä alalla töissä on kuitenkin noin 4000.
Tonni lisää, niin suurin osa alan vaihtoa harkitsevista jäisi töihin, Peltomaa ynnää.
– Mutta en tiedä, jäisinkö itse silläkään. Kaikki kuitenkin alalla ymmärtävät, että tuhannen euron palkankorotus on täysin mahdoton ajatus.
Palkkaa tulee lisää pyhinä ja yövuoroissa työskentelystä, mikä oli Peltomaallekin arkea ennen lasten syntymää. Yhä kolmesta viikonlopusta kahtena ollaan töissä.
– Nyt on mieluummin joulun lasten kanssa kuin töissä, mutta kyllä se palkkapussissa näkyy.
Hattaraa ja hengenvaaraa
Peltomaan mukaan kätilön työtehtävät laajentuvat ja monipuolistuvat jatkuvasti, mutta palkkauksessa se ei näy.
Kätilön on oltava työssään tunneherkkä, mutta tarvittaessa myös kylmä ammattilainen. Kätilöille on myös kunnia-asia, ettei kiire näy asiakkaille, eli synnyttäjille.
– Mutta kyllä sitä kohti ollaan menossa, että näkyy. Yhtaikaa pitää kyetä tukemaan perheitä vauvaajan vaaleanpunaiseen hattaraan, mutta viereisessä huoneessa voidaan taistella sekä äidin että lapsen hengestä.
Yhdeksi uudeksi elementiksi kätilön työssä Peltomaa nostaa äitien kokemusten huomioimisen synnytyksessä. Niin sanottu synnytysväkivalta on noussut keskusteluun etenkin isoissa kaupungeissa, Rovaniemelle tämä kulttuurin muutos on Peltomaan mukaan vasta tulossa.
Synnyttäjien kohtelun tunnistamiseen vaaditaan entistä enemmän herkkyyttä, mutta kun kiire vain kasvaa, yhtälö on vaikea.
– Vaihtoehtona ei ole hoitaa yhtä hyvin ja toista ei lainkaan, joten kaikki saavat vähän. Sen huonon omantunnon ja eettisen ristiriidan kanssa on elettävä itse. On kuitenkin positiivista, että synnytyskulttuuri muuttuu medikalisaatiosta toiseen suuntaan, Peltomaa jatkaa.
Kätilöiden asema on noussut viime viikkoina julkisuuteen useissa medioissa. Peltomaa toivoo, että päättäjien lisäksi myös suuri yleisö havaitsee alan ongelmat, joita koronatilanne ei suinkaan ole helpottanut.
– Korona-aikana synnyttäjien määrä on noussut Lapissakin yli tuhanteen vuodessa, mutta resursseja ei ole lisätty. Kaikki on jäänyt muun koronavalmistautumisen jalkoihin.
– Toivon silti, ettei (kätilöiden kriisi) vaikuta synnyttäjien turvallisuuden kokemukseen, vaikka se totuus voi olla hyvinkin lähellä sitä mitä HUS:n kätilöt ovat viestineet, Peltomaa päättää.
Lue myös: Kätilöiden mitta täyttyi – kertovat nyt työstään synnytysosaston paineessa: "Ei mistään työpaikalta kuulu lähteä itkien kotiin"
Lue lisää: Kätilöliitto: Suomi ei ole lapsiystävällinen maa
Artikkelia muokattu 6.5.2021 kello 10.20: Täsmennetty tieto Rovaniemen seudun koulutustarjonnasta.