Titta Jokisen elämä on täynnä hyviä sattumia. Itse asiassa hänen koko taiteilijanuransa lähti liikkeelle sattuman kautta. Yhden päivän aikana 1960-luvun lopulla Jokinen törmäsi vahingossa useampaan viihdealan vaikuttajaan, joille kaikille voi antaa pienen palan kunniaa hänen uransa rakentamisesta.
− Tiedän, että on olemassa paljon lahjakkaampiakin laulajia kuin minä, ja kyllä, joskus podin huonoa omaatuntoa heidän puolestaan. Siitä, että heillä ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri kuin minulla, Titta Jokinen sanoo.
Tuurilla Jokinen tarkoittaa muun muassa sitä, kun hän vuonna 1969 lähti laulajaparinsa Ilkka Eräveden alias Tommyn kanssa käymään Helsingissä hankkimassa kontakteja, joista voisi olla laulajanaluille hyötyä. Visiitti tuotti tulosta, sillä duo palkattiin siltä seisomalta esiintymään televisioon Vesa-Matti Loirin juontamaan suoraan Kuukävely-ohjelmaan.
Kun sopimus oli tehty, parivaljakon suunnitelmissa oli matkustaa takaisin kotiin Säkylään, mutta viimeinen linja-auto oli jo ehtinyt lähteä, ja seuraava lähtö oli vasta seuraavana aamuna. Nuoret laulajat saivat yösijan Jokisen veljen luota, mutta matkalla sinne he eksyivät erääseen Fredrikinkadun varrella olleeseen baariin. Siellä Erävesi bongasi parin tuttuja kasvoja; Spede Pasasen ja Simo Salmisen. Erävesi, sen kummemmin kuin Jokinenkaan ei tuntenut miehiä henkilökohtaisesti, mutta se ei estänyt Erävettä menemästä kertomaan heille laulajankyvyistään ja siitä, että hän etsi kollegansa kanssa manageria. Muutaman mutkan jälkeen lopputuloksena oli levytyssopimus Toivo Kärjen kappaleista.
− Kaikki tämä tapahtui yhden ainoan päivän aikana, ja kaikki oli sattumaa, Jokinen kertoo.
15 vuotta komediateatteria
Vaikka Jokinen on laulanut euroviisuissakin, paremmin hänet tunnetaan näyttelijänä. Hän on ollut mukana useissa television viihdeohjelmissa, kuten Pertsa Reposen käsikirjoittamissa Valehtelijoiden klubissa ja Älywapaassa palokunnassa.
Nykyään hänen päätyönsä on Komediateatteri Arenan lavalla. Näin on ollut jo viidentoista vuoden ajan, eikä loppua ainakaan toistaiseksi näy.
− Voisin kuvitella näytteleväni jossain muussakin teatterissa, mutta en ole koskaan ajatellut häipyväni Arenasta. Se on minulle kuin toinen koti, hän toteaa.
Ere Kokkosen hengessä
Arenan isän, ohjaaja Ere Kokkosen nukuttua pois viime syksynä, vastuun ohjaustyöstä ovat ottaneet Santeri Kinnunen ja Toni Wahlström.
Tällä hetkellä lavalla pyörivän, Jokisenkin kiireisenä pitävän The Revyy -esityksen on ohjannut miehistä jälkimmäinen. Jokinen kehuu molempien pärjäävän hommassaan hyvin, mutta myöntää, että välillä hän ikävöi Eren tapaa toimia.
− Joskus on ikävä sitä, mihin on tottunut. Olin ehtinyt jämähtää Eren tapaan, Jokinen sanoo.
− Mutta toisaalta, Santeri ja Toni ovat molemmat tehneet Eren kanssa paljon hommia, joten ei hänen tapansa heillekään ihan vieras ole, hän lisää.