Kulunut syksy on osoittanut, että Suomen poliittinen järjestelmä on eksyksissä enemmän kuin koskaan, kirjoittaa Timo "Setä Arkadia" Haapala MTV:n läksiäiskolumnissaan. Pimeässä se ei edes löytäisi omaa takapuoltaan, mikä on näinä aikoina surullinen juttu, Haapala arvelee.
Kun nyt lasken käteni tämä lumiwalkian paperin päälle...
Näin aloitti journalisti Veikko Ennalan isoäiti kirjeensä lapsenlapselleen Veikolle, ja lateli nipun elämänohjeita perään.
Sallittakoon tämä pateettinen alku, sillä tämä joulukolumni on viimeinen laatuaan MTV:n palstoilla, joita olen liki kaksikymmentä vuotta täyttänyt.
Olen seurannut muutaman viikon politiikkaa kotoa käsin, tapaamatta poliitikkoja, suuremmin yhteyksiä pitämättä.
Näky kotisohvalta on kamala. Eduskunta lopettaa syyskautensa tätä kirjoittaessani.
Aloitetaan.
Töitä vielä jouluviikolla!
Aamun Helsingin Sanomissa Vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi purkaa turhautumistaan, että eduskunta käy keskustelua ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta nyt keskiviikkona.
”Ei tämä hallituksen arvovaltaa nosta, mutta ei nosta eduskunnankaan, kun tällaiseen pelleilyyn suostutaan”, Mustajärvi sanoo.
Kyse on siis siitä että Mustajärvi kollegoineen joutuisi tekemään töitä vielä jouluviikolla. Kauheeta! Vielä työväenluokan edustaja!
Todettakoon, että ns. tavalliselle ihmiselle perjantaikin, aatonaatto, on täysi työpäivä. Osalle myös aatto.
Voi tätä vieraantumista!
Muutama vuosi sitten nippu naiskansanedustajia vaati eduskunnasta piparkakkulomaa, kun joulun valmistelu menee kotona muuten liian kiireiseksi.
Se siitä, ei jaksa edes kommentoida.
Hätäilyä ja hätäilyä
Kohta oikeuskansleri Jaakko Jonkasta enemmän, mutta tähän tämä:
Oppositio vaati hallitukselta selvitystä hallituksen perustuslakiotteista, joita se on moittinut hätäisiksi. Pääministerin ilmoitus tms. olisi pitänyt antaa saman tien, seisovilta jaloilta, vaati oppositio, joka samaan aikaan on syyttänyt hallitusta hätäisestä lainvalmistelusta.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) olisi ollut valmis antamaan ilmoituksen perjantaina tai välipäivinä, mutta eihän se käy: kansanedustajan kuuluu olla lomalla.
Ei yllättävää. Ilmoitus tulee ehkä helmikuussa, kun edustajat ovat saaneet hieman ”hengähtää”.
Tsunami, sotien jälkeinen suurin kansaa kohdannut onnettomuus vuonna 2004 vei Thaimaassa 179 suomalaisen hengen. Silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ei keskeyttänyt lomaansa eikä eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd.) kokenut tarpeelliseksi kutsua eduskuntaa koolle edes symbolisena eleenä, vaikka sitä laajasti vaadittiin.
Lipposta (pääministeri 1995-2003) tämä aika muuten ei kestäisi.
Sanonpahan vaan.
Lipposta ei tarvinnut pelätä pelkästään täysin räävittömän palautteen takia, vaan parimetrinen vesipallohirmu saattoi näyttäytyä toimittajalle isoine nyrkkeineen pelottavalta ihan fyysisesti. Saman koki jopa Ruotsin pääministeri.
Sananvapaus vaarassa?
Kun Yleisradion, nyt eronnut, toimittaja sai ilmeisesti tolaltaan menneeltä pääministeriltä nipun sähköposteja, syntyi keskustelu, jonka mukaan suomalainen sananvapaus on vaarassa, koska pääministeri antaa palautetta Ylen toimittajalle.
Ei todellakaan ole, siis vaarassa.
Suomalainen sananvapaus elää ja voi hyvin.
Ensinnäkään suomalainen sananvapaus ei ole pelkästään Ylen varassa. Eikä se ole vaarassa edes Ylessä, jossa päätoimittaja Atte Jääskeläinen kerrankin käytti päätoimittajan vastuullista velvoitetta oikein, ja pani pisteen tyhjälle, syyttävälle veivaamiselle.
Ihmettelen, kuka jatkossa edes lähtee Suomen pääministeriksi? Kuka lähtee poliitikoksi? Kuka hoitaa yhteisiä asioitamme, jos kaikki leimataan lähtökohtaisesti rikollisiksi?
Siis sellainen kutakuinkin tasapainoinen, älyissään oleva ihminen.
Suomella on pääsääntöisesti hyvät poliitikot, joita olisi syytä arvostaa.
Vilijonkka
Sitten tämä oikeuskansleri Jonkka.
Emme nyt puutu siihen, että tämä nuhteeton viranhaltija ”Vilijonkka” päätyi nuorramiessä Tampereella putkaan vastustettuaan virkavaltaa, minkä hän ”unohti” kertoa valinnan yhteydessä (nuhteettomuus on oikeuskanslerin tehtävien hoitamisessa ehdoton edellytys).
Puutumme siihen, miten hän on virkaansa hoitanut. Helsingin Sanomissa hän haukkui hallituksen (lue: pääministeri Sipilän), että hallitus ei ole uskonut hänen neuvojaan. Kotisohvalta näyttää, että Jonkka kävi kusemassa pääministerin niskaan, kun pääministeri oli jo muutenkin altavastaajana.
Jonkka valittiin oikeuskansleriksi heinäkuussa 2007.
Sen jälkeen allekirjoittanut on kuullut kuta kuinkin kaikilta hallituksessa olleilta eri puolueiden ministereiltä, että Jonkalta ei saa näkemystä lakiesitysten tai toiminnan perustuslainmukaisuudesta, vaikka itkisi.
Nyt Jonkka sanoo, ettei häntä ole kuultu.
Miten voi kuulla oikeuskansleria, joka on hiljaa? Virka olisi vaatinut myös eriävän mielipiteen kirjaamisia valtioneuvoston esityksiin. Sellaisia ei ole. Viran mukaan Jonkan olisi pitänyt sellaiset tehdä.
Jahka hän kaihileikkauksestaan toipuu, maahan on syytä etsiä oikeuskansleri, joka hoitaa työnsä.
Oppositiolta tyhjää ilmaa
Ja tästä loppuliukuun kohti oppositiota.
Leif Salmen sanoi, muistaakseni, että kun oppositio ei toimi, journalismin on otettava opposition rooli.
Hyvä ajatus.
Mutta entä jos oppositio on yhtä epäkelpo kuin hallitus?
Journalismin velvollisuus on tutkia yhtä lailla hallitusta kuin oppositiotakin.
Tällä hetkellä näyttää, että hallitus ei osaa tehtäviään, ja oppositio puhaltelee ilmoille tyhjää ilmaa.
Tilanne on surullinen.
Eikä paljon auta, että joka paikassa suunapäänä heiluu vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö, joka on kertonut olevansa paitsi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtava ajattelija, pienessä maassamme hän esiintyy myös perustuslain ja talouspolitiikan ainoana valona. Ex oriente lux olisi voinut sanoa vihreistä ennen, mutta Niinistön aikana edes talvipäivän seisaus ei luo kuvaa hillitystä harkitsevaisuudesta. Voi kuinka kaipaa journalisti Paavo Nikulaa (vihr.).
Helmikuussa SDP, jonka kuuluu olla kokonsa ja historiansa perusteella myös oppositiossa vastuullinen, valitsee johdon. Antti Rinteen on haastanut Timo Harakka, puolueloikkari vihreistä ja puoluesihteeriksi pyrkii Anneli Jäätteenmäen (kesk.) entinen avustaja, kepulainen Tuomas Kurttila.
Kaikki on nähty.
Suurimman munauksen on kuitenkin tehnyt RKP, aiheena Vaasan laajennettu päivystys.
RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on itse perustuslakivaliokunnan jäsen. Perustuslakivaliokunta antoi yksimielisen lausunnon, jossa se vapautti muut tekemään perustuslain puitteissa valinnan Vaasan tai Seinäjoen välillä. Kaikki kitinä on turhaa sen jälkeen. Pakkoruotsin vaatimukset RKP voi unohtaa, se on nähty että turhalla ruotsinlukemisella ei ole merkitystä, lisätiedot voi kysyä Osmo Soininvaaralta (vihr.).
Huvittavinta on, että uuden perustuslain aikana oppositio vetoaa vastustamaansa presidenttiin, ettei hän vahvistaisi lakiesityksiä. (jotka muuten eduskunta voi vahvistaa presidentin jälkeen enivei – latojan huomautus).
Kaikkien pitää erota?
Eli tiivistys lopuksi:
Suomen poliittinen järjestämä on sekaisin. Asioihin reagoidaan tunteella minuuteissa, kukaan ei mieti.
Kaikkea pitää vastustaa.
Kaikkien pitää erota.
Pimeässä nykyjärjestelmässä kukaan ei löydä edes omaa takapuoltaan.
Maailmalla näkyy, mitkä ovat suuria ongelmia. Kun Suomessa ei niitä ole, onneksi täällä osataan tehdä pienistä suuria, liki maailmanlopun kaltaisia, apokalyptisiä.
Mutta nyt joulurauha politiikoille.
Sellainen annetaan jopa metsien riistaeläimille.
Ps. Tämä on viimeinen tempaisuni / kirjoitukseni MTV:n sivuilla.
Haluan lopuksi kiittää kaikkia lukijoita. Enkä malta olla kiittämättä liki 20 vuoden jälkeen MTV:n / Mediahubin uutistoimitusta, joka on ollut loistava työyhteisö ja jonka suuri johtaja Merja Ylä-Anttila on taannut sananvapauden aina ja ikuisesti.
Tempaisut jatkuvat helmikuussa Ilta-Sanomien sivuilla. Netissä ja lehdessä.