Tiffany antoi taaperonsa auttaa pyykkäämisessä – pesukone vei lopulta lapsen hengen: "Vaikka ajattelisit, ettei kodissanne ole vaaran paikkoja..."

Tiffanyn Ollie-poika putosi eräänä kohtalokkaana aamuna pyykinpesukoneen sisälle. – Kauhu, paniikki, epäusko ja sokki ottivat minut tuolla hetkellä valtaansa, Tiffany muistelee vuosien takaista onnettomuutta, joka vei hänen pienen poikansa hengen.

– Lakanoiden peseminen on normaali asia, eikö? Meillä oli päältä täytettävä pesukone ja autoin aina Ollieta heittämään muutamat vaatteet sinne – eivätkö useimmat äidit anna lastensa auttaa?

Näin Tiffany Hebb muistelee Love what matters -sivustolla viimeistä aamuaan poikansa Ollien kanssa.

– Se voi kuulostaa merkityksettömältä ja yksinkertaiselta, mutta muistelen usein sitä, miten pitelin häntä sylissäni ja näytin hänelle hellästi, miten pesukone toimii. En koskaan tule katumaan sitä, että olin hyvin läsnä arkipäivinäni Ollien kanssa.

Kaksikko puuhaili kotona asuntoa siivoten. Kun pyykinpesukone oli ladattu, Tiffany astui hetkeksi toiseen huoneeseen. Hän oli raskaana, ja lueskeli artikkelia aiheeseen liittyen.

– En edes istunut alas. Seisoin selaillen yhden kappaleen läpi, ja huomasin, etten kuullut (asunnosta) yhtään lauleskelua tai suloisia ääniä, Tiffany sanoo.

"Aikaa oli todella kuulunut vain hetki"

Aikaa oli kulunut vain hetki, mutta Tiffany ei kuullut Ollieta. Hän tunsi menevänsä paniikkiin; koska perheen asunto oli kooltaan melko kompakti, hän saattoi tavallisesti aina kuulla tai nähdä Ollien.

Ollie. Jos kuva ei näy, katso se täällä.

– Se oli vain nopea paniikin tunne, jonka tiesin katoavan pian, kun löytäisin hänet. Aikaa oli todella kuulunut vain hetki, Tiffany muistaa.

– En aidosti ollut koskaan, kertaakaan, ollut epätietoinen sen suhteen, missä poikani on, ja sanon tämän suurimmalla mahdollisella varmuudella.

Tiffany huuteli Ollieta, muttei saanut vastausta. Hän alkoi huolestua, juoksi keittiöön ja sitten ulos. Kaikkialla oli hiljaista, ja ulko-ovet olivat lukossa.

– Sydämeni alkoi hakata niin kovaa, se oli talon ainoa ääni. Aloin hokea "voi luoja, auta minua" yhä uudelleen. Seuraavat minuutit kuluivat hidastettuina.

"Paniikki pelko ja ahditus ottivat kehoni valtaansa"

Tiffany huusi Ollien nimeä kovaan ääneen. Sitten hän vilkaisi pesuhuonetta kohti ja tajusi, ettei ollut nähnyt lapsen tulevan alas.

Tiffany juoksi pesuhuoneeseen ja etsi lasta kaikkialta. Ollieta ei kuitenkaan löytynyt mistään.

– Paniikki, pelko ja ahdistus ottivat kehoni valtaansa, kun ajattelin, missä Ollie voisi olla. Olin tässä vaiheessa niin kauhuissani. Aloin itkeä ja huutaa häntä. Huusin niin kovaa, sieluni itki poikalastani vastaamaan minulle.

"Ei hän tietenkään ole pesukoneessa..."

Tiffany juoksi asunnon ympäri ja taas takaisin pesuhuoneeseen. Pesukone oli tällä aikaa pysähtynyt ja sen kansi oli avautunut.

– Seisoin siinä ja tuijotin vettä sokissa. Jokin sanoi minulle, että minun pitäisi panna käteni koneen sisälle. Vastustelin. Ei ikinä. Vitsailetko? Ei hän tietenkään ole pesukoneessa, sehän on ihan outo ajatus edes ajateltavaksi. Mutta tiesin, että olin tarkastanut koko talon, ja tiesin, ettei hän olisi voinut mennä ulos niin nopeasti, Tiffany sanoo.

Myöhemmin Tiffany kertoo kokeneensa, että tiesi jollakin tasolla löytävänsä Ollien jo ennen kuin pani kämmenensä pesukoneen sisään.

– Kokosin viimein rohkeuteni, ja kun sanon "rohkeuden", voi luoja, tarkoitan sellaista rohkeutta, mitä maailmassa tuskin onkaan, Tiffany sanoo.

– Valmistauduin löytämään hänen ruumiinsa... Olen melkein varma, että jokin seisoi takanani ja auttoi minua nostamaan kämmeneni ja ohjaamaan ne kylmään veteen.... Kauhu, paniikki, epäusko ja sokki ottivat minut tuolla hetkellä valtaansa. Halusin pyörtyä. Sydämeni murtui välittömästi miljoonaan palaan ja koen, että se todella tuhoutui täysin. Vaati kaiken voimani, etten menettänyt tajuntaani ja ryöminyt johonkin kuolemaan.

Ollie. Jos kuva ei näy, katso se täällä.

"Ollie näytti jo elottomalta"

Tiffany saattoi ajatella vain, miten oli mahdollista, että Ollie oli päätynyt pesukoneeseen, kun hän itse oli poistunut tämän viereltä vain minuuteiksi.

– En oikeasti kuullut mitään. Käteni olivat pesukoneen sisällä ja yritin irrottaa Ollien pientä ruumista ja raskausvatsani oli tiellä. Ollie näytti jo elottomalta. Ollie ei hengittänyt.

Tiffany oli kauhuissaan ja kertoo toimineensa kuin automaattiohjauksella. Hän ei saanut Ollieta ulos koneesta, joten hän tuki lapsen pään ylös ja juoksi ulos huutaen apua. Naapurin nainen ryntäsi auttamaan.

Koska Tiffany ei kyennyt toimimaan, naapuri lupasi tehdä "kaiken tarvittavan". Hän irrotti lapsen koneesta. Tiffanyn huudon kuulleita naapureita ilmaantui lisää, ja he elvyttivät Ollieta.

"Tiesin, että tämä hetki muuttaisi koko elämäni"

Tiffany tiesi, että hänen pitäisi soittaa miehelleen Chrisille, mutta hän ei kyennyt muistamaan tämän numeroa tai löytämään sitä puhelimestaan. Lopulta Tiffany päätyi tekstaamaan miehelleen viestin: "Ollie on kuollut, 911, tule kotiin".

Pelastushenkilöstö saapui paikalle. Ollieta elvytettiin ja hänet kytkettiin lääkinnällisiin laitteisiin.

– Kun kyykin Ollien vierellä ja pitelin hänen pulleaa pienen pojan kättään, anoin häntä tulemaan takaisin ja sanoin hänelle: "Äiti tarvitsee sinua! Olen niin kamalan pahoillani!" Nyyhkytin, ja nyyhkytin vähän lisää. Olin niin kovin pahoillani, eikä minulla ollut hyviä aavistuksia sen suhteen, miten tilanne päättyisi. Tiesin, että tämä hetki muuttaisi koko elämäni.

Ollie vietiin sairaalaan, mutta häntä ei voitu pelastaa. Perhe suostui sammuttamaan hänen elämäänsä ylläpitävät laitteet. Tiffany sai pidellä Ollieta tämän viimeisillä hetkillä.

– Kipu lähes salpasi hengen, kun katselin pienen poikani liukuvan pois, Tiffany sanoo.

Ollien hengitys hidastui ja hidastui. Lopulta se lakkasi.

– Sitä hetkeä en koskaan unohda ja pidän sen lähellä sydäntäni. Tuo hetki oli hengellisin kokemukseni, joka sekoittui järkyttävimpään kokemukseeni. Se oli katkeransuloista.

"Ei ole päivääkään, jona perheemme ei puhuisi hänestä"

Ollie. Jos kuva ei näy, katso se täällä.

Ollien kuolemasta on nyt 7,5 vuotta. Kuusi vuotta traagisen tapahtuman jälkeen Tiffany synnytti toisen pojan Ollien kuolinpäivänä maaliskuussa vuonna 2018. Perhe on nimennyt maaliskuun "Ollien kuukaudeksi".

– Ei ole päivääkään, jona perheemme ei puhuisi hänestä tai ottaisi häntä mukaan elämäämme, Tiffany kuvaa.

Hän haluaa auttaa tuskaa kohdanneita vanhempia surussaan. Tiffany muistuttaa muita myös siitä, että lapsia ei tule päästää pesukoneiden lähelle.

– Vaikka ajattelisit, ettei kodissanne ole vaaran paikkoja, tarkista uudelleen ja vielä uudelleen. Anna lapsillesi tänään minulta vähän tiukempi halaus kuin yleensä, ja ole vähän kärsivällisempi heidän suhteensa.

Lue myös:

    Uusimmat