Erityisen riskialttiita keskustelunaiheita ovat ilmastonmuutos, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, etnisyyteen liittyvät asiat, tasa-arvo ja tietyt poliittiset puolueet.
Maalittamisen kohteeksi voi joutua kuka tahansa. Se voi saada alkunsa esimerkiksi erehdyksestä, sopimattomasta päivityksestä tai joidenkin mielestä vääränlaisesta mielipiteestä sosiaalisen median keskustelupalstoilla.
Vihapuhe ja maalittaminen on noussut jälleen esille, kun uuden hallituksen käänteitä on ruodittu laajasti. Vihapuhe ja solvausten kohteeksi joutuminen ei kuitenkaan koske vain poliitikkoja, tutkijoita tai muita julkisuudessa esillä olevia.
Dosentti Tuija Saresma Jyväskylän yliopistosta kertoo, että nykyään lähes mistä tahansa aiheesta keskustelu voi johtaa häirintäviestien tulvaan. Erityisen riskialttiita aiheita ovat ilmastonmuutos, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, etnisyyteen liittyvät asiat, tasa-arvo ja tietyt poliittiset puolueet.
– Keskusteluilmapiiri on aika tulenarka. Hyvinkin asiallinen kommentointi jostain aiheesta saattaa johtaa viharyöppyyn tai maalittamiseen, Saresma sanoo STT:n haastattelussa.
Kannattaa välttää provosoitumista
Saresman mukaan hyökkäykseltä ei voi täysin suojautua, mutta joitain keinoja suojautumiseen ja haitallisten vaikutusten vähentämiseen on.
Yksinkertaisin tapa on poistua keskustelusta ja vaieta. Tätä Saresma pitää valitettavana, koska se kaventaa keskustelua joistain aiheista. Vaientaminen on myös usein hyökkääjien tavoite.
Keskustelusta poistuminen on hänen mukaansa kuitenkin hyvin ymmärrettävää, koska hyökkäys voi olla erittäin stressaavaa, haavoittavaa ja traumatisoivaa.
Erityisen tärkeänä Saresma pitää, ettei solvaavista ja asiattomista viesteistä provosoidu.
– Se ei johda mihinkään, jos niihin keskusteluihin lähtee mukaan, hiiltyy ja antaa samalla mitalla takaisin. Usein kohun nostattaja odottaa tätä ja provosoi tarkoituksella. Se ei lopu siihen, vaan kiusaaja saa lisää vettä myllyyn.
Pahin hyökkäys laantuu yleensä parissa päivässä varsinkin, jos vihaiseen kommentointiin ei osallistu. Ennakolta vihaviestien kohteeksi joutumista voi yrittää välttää muotoilemalla viestit harkitusti.
Lue myös:Kokoomuksen Tere Sammallahti ei mielestään maalittanut Iltalehden toimittajaa – natsisyytökset "iskivät sydämeen"
Nuoret alttiita vihapuheelle
Tilastokeskus on kartoittanut vihapuheen kohtaamista sosiaalisessa mediassa. Vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan lähes 40 prosenttia suomalaisista oli nähnyt halventavia viestejä sosiaalisessa mediassa kolmen viime kuukauden aikana, naiset hieman yleisemmin kuin miehet ja nuoret selvästi yleisemmin kuin vanhemmat ikäluokat.
16–24-vuotiaista jopa kaksi kolmasosaa oli nähnyt vihapuhetta verkossa. Eniten halventavia viestejä tuli vastaan yhteisöpalveluissa, kuten Facebookissa ja Twitterissä.
Varsinaisen häirinnän kohteeksi verkossa oli joskus joutunut seitsemän prosenttia suomalaisista. Miehiä ja naisia oli häiritty lähes yhtä yleisesti. Häirinnäksi luokiteltiin muun muassa perättömien ja yksityisten tietojen levittäminen. Tämäkin ilmiö kosketti erityisesti nuoria.
Tukea häirintää kokevalle
Tutkija Saresma muistuttaa, että poliisille kannattaa ilmoittaa häirinnästä matalalla kynnyksellä, jos on pienikin epäilys, että rikoksen tunnusmerkit ylittyvät.
Hänen mukaansa on erittäin tärkeää, että muut keskusteluun osallistuvat osoittavat tukea hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle. Sen voi tehdä kommenteilla, tykkäyksillä tai lähettämällä yksityisviestin häirinnän kohteeksi joutuneelle.
Maalittamisen kohteeksi joutunutta voi auttaa, jos tämä muistaa, ettei hyökkäys kohdistu häneen itseensä persoonana, vaan käsiteltyyn aiheeseen. On myös hyvä muistaa, ettei ole ainoa vihapuheen kohteeksi joutunut. Verkon keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa maalitetaan paljon.
Saresman mukaan solvaavat viestit voivat aiheuttaa häpeää, mutta siihen ei ole syytä.
– Kannattaa katsoa, minkälaisia kommentteja tulee ja minkälainen hyökkäys on. Siinä näkee, että argumentit ovat itse asiassa hyvin heppoisia, mutta se massa voi pelottaa ja se, jos viestejä tulee paljon eri kanavien kautta.
Saresma suosittelee kertomaan häirinnästä avoimesti läheisille. He voivat esimerkiksi käydä katsomassa kommentteja etukäteen ja varmistaa, kannattaako keskustelua ja viestejä lukea ollenkaan.
Jokainen voi vaikuttaa keskustelukulttuuriin
Saresma muistuttaa, että jokainen keskusteluihin osallistuva on vastuussa siitä, ettei levitä huonoa keskustelukulttuuria ja puhuu verkossa asiallisesti. Hän haluaa rohkaista ihmisiä osallistumaan julkiseen keskusteluun verkossa, vaikka riskinä on maalittaminen.
– Jokaista asiallista keskustelijaa ja asiallisten argumenttien tuojaa tarvitaan, eikä heikkojen puolustamisesta voi luistaa. Toivoisin, että ihmiset jaksaisivat ja osoittaisivat tukea, kun joku joutuu hyökkäyksen kohteeksi.