Kekri on vanha sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhla. Kekrinä juhlitaan uuden sadon antimilla, ja tällöin on lupa syödä ja juoda kunnolla. Kekri ja halloween ovat sama juhla, hieman eri näköisinä vain.
Kun kesän sato oli korjattu ja varastoitu, karja tuotu laitumilta kotiin ja syysteurastukset tehty, oli aika juhlia kekriä, vuoden vaihtumisen ja sadonkorjuun juhlaa. Kekri tunnetaan eri puolella Suomea myös nimillä köyri, köyry ja keyri.
Entisaikaan kekriä vietettiin sen mukaan, miten maatalo oli saanut vuoden työt tehtyä. Tästä syystä samassa pitäjässä saatettiin juhlia kekriä monena eri päivänä.
Kekrinä syötiin ja juotiin ylenpalttisesti, jotta taattiin seuraavan satovuoden runsaus. Piti juoda paljon olutta, jotta ohra kasvaisi hyvin. Isäntä ei saanut kuitenkaan juoda liikaa ja sammua, ettei tulisi lakovuotta. Piti syödä hyvin lihaa, että karja kasvaisi.
Nauris oli ennen kurpitsaa
Entisaikaan ajateltiin, että maa, jota viljellään ja tila, jolla asutaan, kuuluvat esi-isille. Uskottiin, että nimenomaan kekrinä esi-isät tulevat katsomaan, miten paikat on pidetty kunnossa. Jos esi-isät olivat tyytyväisiä, he suojelivat maitaan. Heille katettiin kekrinä pöytä ja lämmitettiin sauna.
Kekrinä liikkuvien esi-isien joukossa saattoi myös olla pahantahtoisia ja levottomia vainajia. Heitä pidettiin loitolla polttamalla tulia, päreitä tai nauriista koverrettua lyhtyä, jota kutsuttiin kitupiikiksi sen antaman heikon valonlähteen takia.
Kestitys tai kepponen
Kekrinä oli tapana, että nuoret pukeutuivat kekripukiksi ja kekrittäriksi. Kekripukilla oli yllään nurinpäin käännetty turkki ja tuohinamari, kerrotaan -sivustolla: