Kun pitkäkaulaisen kirahvin pitää kumartua juomaan tai syömään ruohoa, on se varsinainen voimistelusuoritus.
Saharan eteläpuolisen Afrikan savanneilla ja tasangoilla elävä kirahvi on tunnettu ainutlaatuisesta ulkonäöstään. Kirahvien yli kaksimetrisen kaulan kehittymisen syyksi on esitetty lukuisia teorioita, kertoo IFL Science.
Pitkästä kaulasta on kasveja syöville kirahveille hyötyä ravinnon hankkimisen kannalta. Kiilamaisen ulkomuotonsa ansiosta kirahvi pystyy kurottamaan puiden latvoissa kasvaviin lehtiin, joihin muut eivät yllä. Samalla ne kykenevät tähyilemään saalistajia. On esitetty, että hyödyllistä pituutta antavat ominaisuudet ovat auttaneet pitkäkaulaisia ja -jalkaisia yksilöitä selviämään hengissä ja siirtämään geenejään eteenpäin.
Toisen teorian mukaan kyse on ravinnon hankkimista ennemmin pariutumisesta. Kirahviurokset kilpailevat naaraiden suosiosta iskemällä kaulojaan toisiaan vasten. Voittajana selviytyy useimmin se yksilö, jolla on pisin kaula ja painavin pää, ja tämä uros pääsee lisääntymään.
Kolmannen ja tuoreimman ajatuksen mukaan näyttävä ominaisuus kehittyi lämmönsäätelyn vuoksi. Pitkä kaula auttaa kirahvia pitämään itseään viileänä porottavan auringon alla, sillä kaulan laajan pinta-alan ansiosta eläin pystyy haihduttamaan paremmin lämpöä.