Tasmanian rannikolle huuhtoutui maanantaina syvänmeren otus, jonka näkeminen on erittäin poikkeuksellista.
Kun australialainen Sybil Robertson läksi maanantaina ulkoiluttamaan koiraansa Tasmanian Ocean Beachille, hän ei arvannut liittyvänsä pian siihen pieneen joukkoon ihmisiä, jotka ovat nähneet aniharvinaisen airokalan.
Joissain kielissä sillikuninkaaksikin tituleerattu "tuomiopäivän jättiläinen" on yksi valtameren pisimmistä kaloista. Luukaloihin lukeutuva otus voi kasvaa jopa kahdeksan metrin pituiseksi ja 400-kiloiseksi.
Koska kala elää syvällä meren uumenissa, se on harvinainen näky pintavesissä. Se on osaltaan lisännyt kalan mystistä mainetta.
Jos airokala ajautuu rantaan, se on yleensä sairas, loukkaantunut tai kuollut – niin kuin tälläkin kertaa.
Lue myös: Janne sai elämänsä saaliin: 138-senttinen jättihauki sai miehen puhaltamaan – eikä se ollut edes reissun ainoa suursaalis
Tiesin vain, että se oli jotain epätavallista
Sybil Robertson kertoo brittilehti The Guardianille huomanneensa kalan rantaviivalla kaartelevien merikotkien ansiosta.
Niitä kiinnosti hiekalla lepäävä merenelävä, jonka Robertson arvioi olleen noin kolme metriä pitkä.
– Se oli fantastinen näky, hän sanoo ajatelleensa, vaikkei heti ymmärtänytkään, mikä otus oli.
– Tiesin vain, että se oli jotain epätavallista ja outoa.
Robertson otti kalasta kuvia ja julkaisi ne Citizen Scientists of Tasmania -yhteisöpalvelun sivulla. Siellä hänen löytönsä tunnistettiin nopeasti airokalaksi.
Tasmanian yliopiston meriekologi Neville Barrett kuvaa kalan näkemistä hyvin poikkeukselliseksi.
Myös Robinson kertoo Guardianille tuntevansa olevansa onnekas törmättyään vielä niinkin hyvässä kunnossa olevaan airokalaan, vaikka se olikin menehtynyt.
Muutamaa tuntia myöhemmin kalan pää oli jo kadonnut ja sen vartalo oli varisten ja kotkien nokkima.
Lue myös juttu viime vuodelta: Mystinen kaksi kertaa ihmistä suurempi ”tuomiopäivän kala” löytyi Kalifornian rannikolta
Airokala on ehkä merihirviön esikuva
Airokala ei ole kaupallisesti merkittävä kalalaji, eli sitä ei pyydetä ruoaksi. Siksi sitä ei myöskään aktiivisesti tutkita yhtä paljon kuin monia muita kalalajeja.
Lisäksi sen pitkä ja nauhamainen ruumis tekee siitä vaikeasti havaittavan.
Airokalan lisääntymisestäkin tiedetään hyvin vähän, mikä vaikeuttaa sen populaation arviointia ja suojelutoimia.
Sen on havaittu syövän pystyasennossa, pää pintaa kohti.
Airokala on innoittanut myös monia myyttejä ja uskomuksia eri kulttuureissa.
Kalan pitkä, nauhamainen ruumis ja punainen selkäevä ovat saattaneet jopa synnyttää tarinat merikäärmeistä ja muista meren hirviöistä.
Monet historialliset "merihirviöhavainnot" saattavat itse asiassa olla airokaloja.
Joissain Aasian kulttuureissa, erityisesti Japanissa, airokalan rantautuminen on nähty huonona enteenä, joka ennustaa maanjäristyksiä tai tsunameja. Tätä ei ole tieteellisesti todistettu, mutta uskomus elää edelleen vahvana.
1:30