Terttu, 80, perusti yrityksen – "Työ pitää terveenä ja virkeänä"

Terttu Alitalo vastaa puhelimeen kesken porkkanan raastamisen. Toimittajien yhteydenotot ovat tulleet tutuiksi sen jälkeen, kun 80-vuotias virkeä vanhus elokuun kymmenentenä päivänä avasi ruokaa, kahvia ja majoitusta tarjoavan Uuslukkarlan valtatie kahdeksan varteen Mynämäelle.

– Kyl tänne on hyörinää saatu. En olisi voinut kuvitellakaan, että tulee näin paljon asiakkaita, kun melkein tyhjästä aloitin, Terttu sanoo.

Tertun vuokraama levähdyspaikka toimii entisen Mynämotellin tiloissa. Uteliaita kävi paikan päällä jo kesällä, kun tiloja vasta remontoitiin.

– Kyselivät, milloin pääsee kahville. Kun remonttimiehiltä joskus jäi sumppia yli, käskin ihmiset sisälle juomaan. Moni on ihan vesis silmin tullut sanomaan: oi kun kiva, kui uskalsit alkaa tätä pyörittää! Olen saanut paljon kukkasia ja Mynämäen kunnaltakin tervehdyksen.

Tertun lisäksi Uuslukkarlassa hyörii ruoanlaitosta vastaava emäntä, kassaneiti sekä neljä vapaaehtoista. Näinä päivinä Terttu saattaa palkata neljännen työntekijän.

– Mää en kerkii laittaa ruokaa, mää leivon munkei. Niitäkään ei tahdo millään keritä, vaikka joka päivä yritän. Mutta se on tämä alku, kun on niin paljon touhua – nyt kun rupeaa pyörimään, niin aikaa jää muullekin.

Terttu leipoo ehtiessään munkkeja. Maria Toivonen

Pitkiä päiviä

Tertun päivät alkavat jo aamuviideltä, kun hän herää kotonaan Raisiossa. Kuuden maissa Terttu on Uuslukkarlassa.

– Teen aamulla kaikki esivalmistelut ja hoidan myöhemmin päivällä asioita puhelimessa, toimistossa ja pankissa. Majoitushuoneistakin pidän huolen, aikaa menee esimerkiksi sänkyjen petaamiseen.

Uuslukkarlassa tarjoillaan tavallista kotiruokaa.

– Viime viikolla tarjolla oli kalaa, kanaa, pinaattikeittoa, marjakeittoa, risottoa sekä perunaa ja kastiketta. Itse laitan välillä palapaistia ja muussia. Lauantaisin listalla on vanhanaikane sallatti: punajuurta, porkkanaa, perunaa, kurkkua, sipulia, vähän silliä ja kermakastiketta. Se on hyvää, Terttu sanoo.

– Ihmisiä käy niin valtavasti, että kaikki ruoka menee ja jopa loppuu kesken.

Tertun työpäivät venyvät jopa 12-tuntisiksi.

– Olen täällä aamulla ensimmäinen ja ehtoolla viimeinen. Paikat laitetaan kiinni iltakuuden aikaan. Pakkaa menemään melkein kahdeksaan, kun lähden pois. Mutta apuna on hyvät työntekijät. Kiitän, että olen saanut heidät.

Neljänä aikaisempana kesänä Terttu pyöritti kesäkahvilaa ulkotiloissa Raisiossa.

– Mutta viime vuosina kesät olivat valtavan kylmiä. Edelliskesänäkin satoi niin paljon, että ulkona oli kauhia olla. Rukoilin, että saisin sisätilat, ja niihin rukouksiin vastattiin.

"Työtä on viitsiville"

Töitä Terttu on tehnyt jo pienestä pitäen.

– Lypsin lehmiä navetassa. Kottoota lähdin 22-vuotiaana lastenkotiin hoitoapulaiseksi. Olen työskennellyt lastenkodeissa, hoivakodissa ja kodinhoitajana. Opiskellut olen kansakoulussa, Varsinais-Suomen emäntäkoulussa, kodinhoitajakoulussa, raamattukoulussa ja evankelistakoulussa.

Eläkkeelle Terttu jäi virallisesti aikaisempien lakien mukaisesti 60-vuotiaana.

– Kun pääsin eläkkeel, mul oli paljo lampai. Kymmenen vuoden jälkeen pistin lampaat pois ja menin raamattukouluun. Olen ollut vapaaehtoisena alkoholisti- ja narkomaanityössä, laulanut kaksi levyä CD:lle ja tehnyt evankelistyötä. Vieläkin laulan kuorossa.

– En voinut millään ajatellakaan, että olisin ruvennut istumaan keinutuolissa ja elämään itselleni. Ei: mitä elän, elän lähimmäisilleni. Työ pitää terveenä ja virkeänä.

Kotiin jäämistä Terttu ei ymmärrä.

– Jotkut sanovat, ettei ole työtä – mun täytyy sanoa, että työtä kyl on niin nuoril ku vanhoil, kun vaan viittittäis tehdä! Parempi se kuin olla yhteiskunnan elätettävänä. Työ pitää ihmisen tiellä. Niin pal on ihmisil sairastettavaa henkisesti, kun he eivät tee työtä vaan makkaa vaan, Terttu sanoo.

Terttu ei työtä pelkää.

– Voi, ei meil oo tääl viel lämmint vettäkää! Astiat vain pestään kuumassa vedessä uudessa koneessa. Remonttimiehillä on viel niin pal kesken – toivotaan, että jouluksi ehtivät, Terttu sanoo.

Kuvat: Maria Toivonen