Maija* joutui yllättäen työkyvyttömyyseläkkeelle. Kun rahat eivät enää riittäneet ruokaan tai lääkkeisiin, hän otti hätäpäissään helposti saatavia pikavippejä. Ne eivät kuitenkaan parantaneet taloustilannetta, vaan päinvastoin.
Maija oli kauppias, ja hänellä oli oma yritys. Kun lapset olivat murrosiässä, miehen kanssa tuli ero, ja Maija lopetti kaupanpidon. Jonkin aikaa Maija oli työttömänä, mutta sai sitten pätkätöitä. Hän teki pitkiä päiviä ja pitkiä työmatkoja.
Sitten tapahtui työtapaturma, jonka johdosta Maija joutui sairauslomalle kahdeksi vuodeksi. Maijan selkää yritettiin kuntouttaa, huonolla menestyksellä. Nyt 53-vuotias Maija on liikuntarajoitteinen ja työkyvyttömyyseläkkeellä.
– Pystyn kävelemään, mutta lenkkejä en kykene tekemään. Joudun syömään kolmiolääkkeitä särkyihini, Maija kertoo.
Epäonnistuneet kuntoutukset masensivat Maijaa. Sen lisäksi häntä painoivat rahahuolet. Työkyvyttömyyseläke ei riittänyt kattamaan ylimääräisistä lääkärikäynneistä ja lääkkeistä koituvia kustannuksia.
– Se oli jatkuva oravanpyörä. Laskujen jälkeen ei ollut varaa ruokaan, Maija sanoo.
Maijan pitäisi saada monipuolista ruokaa, jotta lääkkeet tehoaisivat paremmin. Maija oli tyytyväinen, jos kaapista löytyi maitoa, leipää ja kahvia. Pihvistä hän sai ainoastaan unelmoida.
Pikavipeistä pikaista apua
Maija yritti saada ensin apua pankista. Hän kysyi, jos olisi mahdollista saada pieni laina pitkällä maksuajalla. Luottotiedot olivat vielä tässä vaiheessa kunnossa. Ei onnistunut.
Netissä välkkyivät houkuttelevat mainokset pikavipistä. Ne tarjosivat helpotusta arkeen. Takaajiakaan ei tarvittu. Riitti kun lähetti tekstiviestin, ja tilille kilahti 200 euroa. Vuoden edetessä Maija joutui vippaamaan yhä isompia summia.
– Nyt tilanne on sellainen, että nimi on mustalla listalla ja ulosotto päällä. Kaupassa täytyy syynätä tarkkaan, mikä makaroni on tarjouksessa. Ei voi mennä hammaslääkäriin, yksityisistä lääkäreistä puhumattakaan, Maija tuskailee.
