Teijo joutui työtapaturman vuoksi pysyvästi pyörätuoliin: Kivenmurikka putosi tunnelin katosta suoraan päähän – syyllisiksi todetuille 7000 euron sakot

Sodankyläläinen Teijo Varis menetti kävelykykynsä pysyvästi työtapaturman seurauksena. Hän oli töissä maanalaisella kaivoksella: käynyt kahden työtoverinsa kanssa tarkistamassa, miten räjäytys oli onnistunut.

Jo aiemmat louhintaräjäytykset olivat vaurioittaneet katon tukirakenteita. Tilannetta oli pahentanut kylmän pakkasilman kanssa tekemisissä ollut  vesi. Nyt tärinä irrotti tukevia rakenteita ja rikkoi kalliota useiden metrien matkalta. Juuri, kun Teijo oli poistumassa tunnelista, tunnelin katosta irtosi iso kivi.

Kivi osui Teijoa päähän ja selkään, ja osat siitä sinkosivat Teijon työkaverin jalkaan. Teijo loukkaantui vakavasti ja paikalle kutsuttiin ambulanssi.

– En ollut tajuttomana kuin pienen hetken, mutta en muista mitään siitä, kun minut vietiin sairaalaan, Teijo sanoo.

– Sitä olin vähän ihmetellyt, kun jalkani oli ollut vähän huonossa asennossa. Ja sen muistan, kun ambulanssikuski sanoi Rovaniemellä, että nyt mennään Ouluun asti. Sen verran pahasti siinä kävi.

"Lääkärit rupesivat juttelemaan, etteivät jalat taida ruveta toimimaan"

Muisti palaili pikku hiljaa. Ensimmäisiä muistikuvia sairaalasta oli itsenäisyyspäivältä. Tuolloin 21-vuotiaan Teijon isä oli tullut katsomaan häntä sairaalaan ja he katsoivat itsenäisyyspäivänä Tuntematonta sotilasta.

Lääkärit alkoivat puhua siitä, että Teijo ei välttämättä toipuisi entiselleen.

– Ne rupesivat juttelemaan, etteivät jalat taida ruveta toimimaan, Teijo muistelee.

Teijo lähetettiin Helsingin Käpylän kuntoutuskeskukseen. Muiden nuorten kohtalot ja vertaistuki auttoivat Teijoa hyväksymään tilanteen.

– Toimintakyky oli monella mennyt paljon huonommaksi kuin itsellä. Pystyi vertailemaan, etteivät asiat ehkä olekaan niin huonosti kuin voisivat olla, Teijo pohtii.

– En ole sellainen kauhea ajattelija. Mietin silloin, että näin se nyt on ja pitää alkaa keksiä elämää eri näkökulmasta. Mutta en mitään kummallisia filosofisia ajatuksia ole siinä mietiskellyt.

Tunnelin tukirakenteet puutteellisia

Teijon työtapaturma sattui jo vuonna 2005 ja siitä on nyt 13 vuotta. Työtapaturmia sattui vuonna 2005 enemmän kuin nykyään, mutta viime vuonnakin Suomessa sattui palkansaajille yhteensä 127 991 työtapaturmaa.

Rakennusala pitää edelleen tilastojen kärkipaikkaa siinä, kuinka paljon työtapaturmia sattuu suhteessa työtuntien määrään.

Teijon tapaturma sattui Pahtavaaran kaivoksella marraskuun lopulla pakkasen aikaan, joten kalliota ei voitu tukea uudelleen ruiskubetonoimalla. Kyseisellä paikalla olisi pitänyt louhia vasta kesällä, koska se sijaitsi lähellä maanpintaa. Muuten kaivos on ympärivuotisessa toiminnassa.

Onnettomuustutkintaraportin mukaan kaivosyhtiö oli alun perin tehnyt virheen arvioidessaan kohteen lujitus- ja tuentarvetta eivätkä urakoitsijat olleet puuttuneet virhearvioon.

– Sitä tutkittiin ja käräjillä tultiin siihen tulokseen, että oli aivan väärä vuodenaika louhia siinä tunnelissa, mutta kaivosyhtiön taloudellinen tilanne oli sellainen, että oli ollut pakko ottaa silloin siitä, Teijo kertoo.

Teijon mukaan kaivosyhtiö teki urakoitsijalle sekä aliurakoitsijan työntekijöille selväksi, että jos he eivät olisi aloittaneet lastaamista, tilalle olisi etsitty urakoitsija, joka "tekee eikä tupise tyhjää".

"Korvaus jäi aika mitättömäksi"

Teijo kävi pitkää oikeustaistelua kaivosyhtiötä vastaan. Onnettomuus olisi onnettomuustutkintaraportin mukaan voitu välttää, jos tunneli olisi tuettu paremmin ja jos tieto kaivoksella olisi kulkenut paremmin.

Syyllisiksi todettujen maksettavaksi jäi 7000 euroa. Kaivosyhtiön johtajasta ja kaivoksen pääsuunnittelijasta tehtiin syyttämättäjättämispäätös.

– Syyllisten maksama korvaus jäi aika mitättömäksi, Teijo sanoo.

– Ja vielä nykyään joudun ihmisille painottamaan, ettei tämä ole oma syyni tai niiden syy, jotka olivat siinä tilanteessa.

"Elämä on vaan vähän erilaista"

Nykyään Teijolla menee mukavasti. Hän elelee puolisonsa kanssa rauhallista elämää omakotitalossa Sodankylässä.

– Sillä tavalla elämäni on mallillaan.

Työntäyteisempää elämä oli ennen onnettomuutta.

Teijo liikkuu nykyään pyörätuolilla, mutta kaikista harrastuksista ei ole kävelykyvyn menetyksen vuoksi joutunut luopumaan.

– Ennen onnettomuutta elämäni oli paljon vauhdikkaampaa. Nyt se on vähän hidasta.

– Olen yrittänyt tehdä aika paljon sitä, mitä olen tehnyt ennenkin. Se on vaan vähän erilaista.

Kotia ei saa jäädä möllöttämään, toiminta on lääke kaikkeen. Se on Teijon vinkki kohtalotovereille.

Teijon tarinan kertoi ensimmäisenä Päivän Lehti.