Sodankyläläinen Teijo menetti kävelykykynsä vain 21-vuotiaana, kun kivi putosi hänen päähänsä ja selkäänsä maanalaisen kaivoksen tunnelissa. Työtapaturmia sattuu edelleen suhteessa työtunteihin eniten juuri rakennusalalla. Jos tunneli olisi tuettu paremmin ja tieto kaivoksella kulkenut paremmin, Teuvo voisi kävellä vieläkin.
Sodankyläläinen Teijo Varis menetti kävelykykynsä pysyvästi työtapaturman seurauksena. Hän oli töissä maanalaisella kaivoksella: käynyt kahden työtoverinsa kanssa tarkistamassa, miten räjäytys oli onnistunut.
Jo aiemmat louhintaräjäytykset olivat vaurioittaneet katon tukirakenteita. Tilannetta oli pahentanut kylmän pakkasilman kanssa tekemisissä ollut vesi. Nyt tärinä irrotti tukevia rakenteita ja rikkoi kalliota useiden metrien matkalta. Juuri, kun Teijo oli poistumassa tunnelista, tunnelin katosta irtosi iso kivi.
Kivi osui Teijoa päähän ja selkään, ja osat siitä sinkosivat Teijon työkaverin jalkaan. Teijo loukkaantui vakavasti ja paikalle kutsuttiin ambulanssi.
– En ollut tajuttomana kuin pienen hetken, mutta en muista mitään siitä, kun minut vietiin sairaalaan, Teijo sanoo.
– Sitä olin vähän ihmetellyt, kun jalkani oli ollut vähän huonossa asennossa. Ja sen muistan, kun ambulanssikuski sanoi Rovaniemellä, että nyt mennään Ouluun asti. Sen verran pahasti siinä kävi.
"Lääkärit rupesivat juttelemaan, etteivät jalat taida ruveta toimimaan"
Muisti palaili pikku hiljaa. Ensimmäisiä muistikuvia sairaalasta oli itsenäisyyspäivältä. Tuolloin 21-vuotiaan Teijon isä oli tullut katsomaan häntä sairaalaan ja he katsoivat itsenäisyyspäivänä Tuntematonta sotilasta.
Lääkärit alkoivat puhua siitä, että Teijo ei välttämättä toipuisi entiselleen.
– Ne rupesivat juttelemaan, etteivät jalat taida ruveta toimimaan, Teijo muistelee.
Teijo lähetettiin Helsingin Käpylän kuntoutuskeskukseen. Muiden nuorten kohtalot ja vertaistuki auttoivat Teijoa hyväksymään tilanteen.
– Toimintakyky oli monella mennyt paljon huonommaksi kuin itsellä. Pystyi vertailemaan, etteivät asiat ehkä olekaan niin huonosti kuin voisivat olla, Teijo pohtii.
– En ole sellainen kauhea ajattelija. Mietin silloin, että näin se nyt on ja pitää alkaa keksiä elämää eri näkökulmasta. Mutta en mitään kummallisia filosofisia ajatuksia ole siinä mietiskellyt.
