Neljä maailmanmestaruutta keilannut Essi Pakarinen lienee Vuoden urheilija -ehdokkaista suurelle yleisölle tuntemattomin. Hän iloitsee, että keilailu saa näkyvyyttä Urheilugaalassa.
Aleksander Barkov ja Lauri Markkanen eivät urheilupiireissä esittelyjä kaipaa, mutta neljästä maailmanmestaruudestaan huolimatta Pakarinen on Vuoden urheilija -ehdokkaista todennäköisesti tuntemattomin. Maaliskuun alussa 27 vuotta täyttävä kouvolalainen toivoo, että hänen lajinsa keilailu saisi torstain Urheilugaalassa näkyvyyttä.
– Toivottavasti olen äänestyksissä mahdollisimman korkealla, Pakarinen ennakoi Keilailuliiton mitalikahveilla viime viikolla.
Pakarinen on Vuoden urheilija -tittelin lisäksi ehdolla sykähdyttävin urheiluhetki -kategoriassa ja pääsee juhlistamaan lajin menestysvuotta tutussa seurassa. Urheilugaalaan on kutsuttu Hongkongissa marras-joulukuussa yhteensä kuusi mitalia kahmineet suomalaiset.
MM-kisoissa Pakarinen aloitti kisat voittamalla henkilökohtaisen singlen, jatkoi parikilpailun mestariksi Peppi Konsterin parina ja triokilpailun voittoon Konsterin ja Ani Juntusen kanssa. Kisat kruunasi Pakarisen all events -mestaruus.
Lonkkaleikkaus hidasti kehitystä huipulle
Imatralta lähtöisin oleva Pakarinen kiilasi maailman keilailueliittiin tavallaan yllättäen, vaikka enteet olivat lajipiirin tiedossa jo vuosia aiemmin. Pakarinen keilasi naisten SM-kultaa vuosina 2022 ja 2023 ja voitti arvokisadebyytissään Euroopan mestarien cupin Tshekissä vuonna 2022. Vastaavassa kisassa viime syksynä voittoa juhli Emma Palermaa vain 15-vuotiaana.
All Stars -seuraa edustavan Pakarisen tie aikuisten arvokisamenestyjäksi on vaatinut kärsivällisyyttä.
– Loukkaantumiset ovat hidastaneet kehittymistä. Viime vuodet olemme panostaneet harjoittelun laatuun ja heitossa siihen, että se olisi mahdollisimman taloudellinen. Näin kroppa kestää paremmin, Pakarinen kertoi.
Pakarinen on harjoitellut vuosia maajoukkueen päävalmentajan Jarmo Ahokkaan opissa. Tämän vuosikymmenen alussa lonkkaleikkauksessa käyneen Pakarisen heitosta on karsittu turhat kiertoliikkeet, jotta kuutisen kiloa painavan pallon heittäminen ei kuormittaisi kehoa liikaa.
– Maajoukkuetasolle yltäminen kesti lonkan kuntouttamisen takia kauan. Nyt siitä työmäärästä on saanut palkintoja, Pakarinen tuumasi maailmanmestaruuksistaan.
Apuraha kirkasti arvostusta
Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Pakariselle hiljattain maksimisumman eli 24 000 euron kaksivuotisen urheilija-apurahan, joka helpottaa MM-voittajankin arkea. Pakarisen ja neljän muun keilaajan apurahat kirkastavat lajin asemaa Suomessa.
– Hienoa, että saamme arvostusta, jota meidän lajimme kaipaa ja on ansainnut jo pidemmän aikaa, Yhdysvaltain ammattilaisradoille tähyävä Pakarinen sanoi.
Lajissa menestykseen ei riitä, että osaa heittää palloa tarkasti kymmenen keilan patteriin. Keilaajan pitää myös lukea rataoloja ja oman pallonsa liikettä, jotka voivat muuttua sen mukaan, miten rata on öljytty ja miten öljy kisan aikana kuluu.