Tampereen liepeillä sijaitsevan harmahtavan teollisuuskiinteistön uumenista paljastuu salainen retropelaajan paratiisi. Ikuri Arcade -pelihallissa on kolmessa kerroksessa kymmenittäin vanhoja pelikoneita 1960-luvulta aina 2000-luvulle asti.
Ikuri Arcade -pelihallin osoitetta ei ilmoiteta missään julkisesti. Se kerrotaan vasta, kun pelaamisesta kiinnostunut ottaa halliin yhteyttä. Oven auetessa yllätys on melkoinen: Halli on aivan kuin suoraan laskeutunut flipperien kulta-ajoilta 1980-luvulta tähän päivään. Joka puolella pauhaa mitä mielikuvituksellisimpia flippereitä vilkkuvine valoineen ja äänistehosteineen.
Kahden tosiharrastajan unelmien täyttymys
Kyseessä on kahden kovan luokan flipperiharrastajan Janne Toukkarin ja Jussi Kaholan vuosien työn tulos ja unelmien täyttymys.
Kaksikon tiet kohtasivat kymmenisen vuotta sitten – missä muuallakaan kuin flipperikisoissa. Kummallakin miehellä oli kerääntynyt kotinurkkiinsa useampia flippereitä. Parivaljakko naurahtaa kummallakin olleen ukaasina, että joko koneet tai miehet lähtevät nurkista.
– Aloimme miettiä, että mitä jos kaksi koneiden keräilijää yhdistäisi voimansa, Toukkari kertoo.
Sopivat tilat löytyivät teollisuusalueelta Tampereen liepeiltä ja halli saatiin pystyyn vuonna 2012.
Osoite kerrotaan halukkaille
Ikuri Arcaden osoite paljastetaan siis vain kysyttäessä. Osittain juuri tämä salamyhkäisyys on herättänyt ihmisten kiinnostuksen.
Normaalioloissa Ikuri Arcaden tiloissa kokoontuu kerran viikossa runsaasti flipperi-intoilijoita ja lisäksi paikalla on myös järjestetty erilaisia yksityistilaisuuksia kiinnostuneille. Tosin koronaepidemia on nyt väliaikaisesti hiljentänyt hallin toimintaa.
– Nyt todottelemme höllennyksiä rajoituksiin. Tottakai avaamme taas ovet kun se mahdollistuu, Toukkari kertoo.
Alun perin Ikuri Arcadesta piti tulla vain Toukkarin ja Kaholan yksityinen harrastetila. Muiden kiinnostus kaksikon pelihallipuuhasteluun kuitenkin heräsi nopeasti.
– ihmisten kiinnostus on ollut sen verran kova, että avasimme ovet muillekin. Tästä on tullut käytännössä tällainen kulttuurityö. Yritämme välittää aikuisille ja lapsille tietoutta flipperin peluusta ja siitä miltä se tuntuu. Tätä kokemusta ei voi Pleikkareilla saada, Kahola kuvailee.
Kertamaksua vastaan pelaajat saavat lätkiä flippereitä koko illan ilman kolikoiden kaivelemista taskuista. Ikuri Arcaden saamat tulot käytetään hallin toiminnan pyörittämiseen.
Pelimaailman kulttuuriteko
Icure Arcaden hallilta löytyy huolellisesti restauroituja ja entiseen loistoonsa korjattuja harvinaisia flippereitä lähes 60 vuoden ajalta. Koneiden kunnostuksesta vastaa korjaustiimi, joka koostuu vapaaehtoisista alan harrastajista. Varsinkin vanhemman pään koneet vaativat jatkuvaa kunnostusta ja huolenpitoa.
Toukkari ja Kahola kerovat, että pelejä on onnistuttu haalimaan lisää ja kunnostamaan käyttöön pikkuhiljaa.
– Niitä on saatu Euroopasta, Suomesta ja ihmisten varastoista. Jopa kaatopaikkakuormasta on pelastettu joku peli, kaksikko kertoo.
Toukkari kertoo, että Ikuri Arcadessa on pyritty luomaan 1970- ja 1980-lukujen pelihallien ilmapiiri.
– Esikuvamme on Tampereen Pyynikintorilta, jossa oli tällainen iso pelihalli. Meikäläisenkin oli kiva palata lapsuusmuistoihin ja tuoda sitä muistoa nykylapsillekin. Nykylapset eivät ole välttämättä missään päässeet pelaamaan tällaisia flippereitä.
Flipperikulttuuri kasvussa Suomessa
Toukkarin ja Kaholan mukaan flipperikulttuuri elää nykyään vahvana ja kisojakin on Suomessakin järjestetty useita kertoja vuosittain. Suomalaiset ovat myös reissanneet flipperikisoissa ulkomailla aina Yhdysvaltoja myöten. Etenkin Yhdysvalloissa flipperikulttuuri kukoistaa tällä hetkellä isosti ja kisakulttuuri on vahva.
Toukkari itse on vääntänyt flippereitä aina flipperiliigan mestaruuteen asti. Hän kertoo, että Yhdysvalloissa flipperikisoista voi voittaa tuntuviakin palkintoja, mutta Suomessa kyse on puhtaasti harrastustoiminnasta
”Flipperin pelaaminen sopii kaikille”
Toukkari ja Kahola kertovat, että aikoinaan tyypillinen flipperinpelaaja oli poika tai nuori mies eikä naisia juuri pelaamassa näkynyt. Nykyään ei ole eriteltävissä tietynlaista stereotyyppistä flipperinpelaajaa. Flipperin pelaaminen ei myöskään katso ikää tai kuntoa. Toukkari huomauttaa, että 75-vuotias eläkeläinen voi olla nuorta jantteria taitavampi, etenkin jos flipperiliikkeet ovat valmiina nuoruusvuosien ajoilta seniorin selkärangassa.
– Pelaajia on nykyään ihan joka lähtöön naisista miehiin. Mutta kyllä tämä ihan urheilulajista käy, jos alkaa kunnolla pelata, Kahola letkauttaa.
Kaksikko suosittelee flipperin peluuta kaikille kiinnostuneille. Kahola kuvailee, että pelaamisen kautta flipperiä oppii ymmärtämään ja pelaajan ja koneen välillä muodostuu eräänlainen sielunkumppanuus.
Kaholan mukaan kaikki flipperit ovat täysin omia yksilöitään. Jopa kaksi samaa peliä ovat erilaisia keskenään pelituntumaltaan.
Ihmisten taustoilla ei merkitystä Flipperin edessä
Toukkari kertoo, että peli-illoissa käyvät ihmiset ovat taustoiltaan hyvin erilaisia, mutta flippereitä pelatessa siviilielämän statuksella ei ole minkäänlaista merkitystä.
– Joku voi olla johtaja, joku duunari, osa on eläkkeellä. Se yhdistää, että täällä pääsee arjesta hetkeksi eroon. Pelaaminen vaatii keskittymistä ja refleksejä. Täällä keskustellaan yksinomaan siitä, miten saan pallon oikeaan paikkaan ja parhaiten pisteitä. Joku saattaa joskus jopa kirosanan päästää, Toukkari naurahtaa.
Toukkarin mukaan flipperipelaaminen on positiivisella tavalla koukuttavaa. Kahola on samoilla linjoilla:
– Zen-tila tulee siinä monesti, kun alkaa pelata ja yhtäkkiä peli alkaakin sujua. Sitten ei edes huomaa mitä tapahtuu. Kun peli on ohi, niin sitä vain hengähtää, että huh, mitäs tapahtui, kaikki meni ihan täydellisesti, Kahola kertoo.