Kiinan vankileireillä rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia.
Ranskaan muuttanutta uiguurivähemmistöön kuuluvaa Gulbahar Haitiwajia pyydettiin palaamaan takaisin Kiinaan Xinjiangin alueelle vuonna 2016, muka allekirjoittamaan eläkkeeseen liittyviä papereita. Perillä Haitiwajia syytettiin epäjärjestyksen lietsomisesta yhteiskunnassa. Hänet suljettiin naisvangeille tarkoitetulle leirille ja vuosia kestänyt piina alkoi.
– Keskitysleirillä kaikkien naisten hiukset ajeltiin. Meitä kiellettiin puhumasta uiguurin kieltä. Saimme kaksi kertaa vuodessa pistoksen, jonka jälkeen kuukautiset loppuivat. Valvontakameroita oli kaikkialla, myös vessoissa. Vietimme joka päivä noin 11 tuntia opiskellen Kiinan historiaa, lakia, kieltä ja propagandalauluja, Haitiwaji kertoo.
Muutaman vuoden diplomaattisten ponnistelujen jälkeen Haitiwaji pääsi takaisin perheensä luo Ranskaan. Hän on kirjoittanut kokemuksistaan myös kirjan.
Yksi ateria päivässä
Uiguurivähemmistöön myös kuuluva Kalbinur Sidik pakotettiin opettamaan leirille vangituille uiguureille Kiinan kieltä. Nykyään hän asuu Alankomaissa.
– Kuten vangit, sain yhden aterian päivässä. Sain käydä vessassa kerran päivässä. Jokaisessa sellissä oli 30 tai 40 vankia. Kuuden kuukauden aikana en nähnyt kenenkään käyvän suihkussa. Heidän jalkansa ja kätensä oli sidottu ja he joutuivat istumaan lattialla oppituntien aikana, Sidik muistelee.
