Tällainen on Leijonien MM-ykkösvahti Jussi Olkinuora – letkeiden haastattelujen ja huippuvireen takaa löytyy iso oivallus

– En ehtinyt valmistua. Olin vapaa agentti ja sain sopimustarjouksen Winnipegistä. Jos ei muuten, niin piti ottaa se sopimus vastaan, jotta sai kuitattua opiskeluihin liittyvät velat, Olkinuora palaa ajassa taaksepäin.

– Se oli elämän parasta aikaa se yliopisto. Juuri nyt, tällä hetkellä, ei ole niin suurta motivaatiota miihin opiskeluihin, mutta kyllä se akateeminen puoli myös maistuu, Olkinuora sanoo.

Olkinuora JYPin maalilla CHL-finaalissa helmikuussa 2018.

Mutkien ja oppien kautta

Kuuden Pohjois-Amerikassa vietetyn vuoden jälkeen Olkinuora palasi Suomeen. SaiPa vaihtui kesken kauden JYPiin, missä Olkinuora ponkaisi framille.

– Olen päässyt pelaamaan hyvissä joukkueissa ja hyvissä sarjoissa. Minulla on ollut aina aika kirkkaasti mielessä se, että minne haluan seuraavaksi. En ole ikinä tyytynyt siihen, missä olen. Se on vienyt minua eteenpäin. Olen saanut nauttia erittäin hyvästä maalivahtivalmentamisesta. Se on jättänyt jälkensä.

– Esimerkiksi JYPissä oli (Ari-Pekka) ”Kenkä” Siekkinen. Vaikka teimme yhteistyötä hänen kanssaan vain parin kuukauden ajan, niin se jäi mieleen. Hän oli sellainen woodoo-guru, Olkinuora naurahtaa.

JYP vaihtui Pelicansiin, mistä Olkinuora ponnahti aina MM-Leijonien mukaan. Kevään 2019 jälkeen suuntana oli KHL, missä Admiral Vladivostok on vaihtunut Metallurg Magnitogorskiksi.

Kahdessa vuodessa Olkinuora on noussut maailman toiseksi parhaimman kiekkoliigan maalivahtielittiin.

Päättyneellä kaudella Olkinuora torjui 30 runkosarjaottelussa Magnitogorskin maalilla. Torjuntaprosentti: 93,5 ja päästettyjen maalien keskiarvo vain 1.90.

Loisto-otteet ovat jatkuneet Leijonissa. Se on taannut sen, että Olkinuora on Suomen ykkösmaalivahti Latviassa pelattavissa MM-kisoissa. Sen roolin hän lunasti jo Tshekissä pelatussa EHT-turnauksessa.

30-vuotiaana hän on kivunnut huipulle.

– Olisihan se kiva, jos olisi kymmenen vuotta nuorempi, Olkinuora murjaisee naurun kera.

– Kaikilla on se oma prosessinsa, oma tarinansa ja oma polkunsa. Mieluimmin myöhään kuin ei milloinkaan. Eikä tämä nytkään liian myöhäistä ole. Toki. Kyllä varmaan jossain vaiheessa tulee sellainen olo, että tässä on enemmän takana kuin edessä.

Olkinuora juhlittuna tahona Leijonien USA-voiton jälkeen.Lehtikuva

Tuore muisto mielessä

Pohjois-Amerikasta palattuaan Olkinuora kärsi epätasaisuudesta. Hänen otteensa heilahtelivat lyhyeiden ja pitkien aikajaksojen välillä. Nollapeliä saattoi seurata heikompi peli, vahvat jaksot eivät meinanneet kantaa.

Olkinuora torjui muun muassa lähes yksin JYPin CHL-mestariksi helmikuussa 2018. Sitten oli taas vaikeampaa.

Nyt hän on herra tasaisuus. Olkinuoran toiminta on kerännyt runsaasti kehuja muun muassa Leijonien puolustukselta. Rauhallisuus heijastuu koko joukkueen otteisiin.

Huipulle nousun takaa löytyy oivallus.

– Puhutaan perfektionismistä ja siitä luopumisesta, Olkinuora kuvailee.

– Olen saanut pääkoppaan sen, että on ihan ok, jos jokainen peli ei ole nollapeli. Se auttaa pitkässä juoksussa.

– Fyysisellä puolella olen muuttanut tiettyjä juttuja. Nykyään osaan ottaa vähän rennommin. Olen tajunnut, että pelaan paremmin terveenä. Henkisellä puolella vaikuttaa se, että vaikka laji onkin äärimmäisen tärkeässä arvossa, niin se on silti vain laji nimeltä jääkiekko.

Latviassa Olkinuoralla on vain yksi tavoite mielessä.

– Nämä kuplakisat ovat toki olleet aivan erilaiset siihen nähden, millaiset kisat olivat kaksi vuotta sitten. Tässä on tiettyjä yhtäläisyyksiä. Kaikki ovat innoissaan, meillä on hauskaa yhdessä ja kaikki painavat kovasti hommia. Jokainen edustaa ylpeydellä kotimaatansa. Mestaruus on yhä aika tuore muisto. Mietin sitä jatkuvasti suurella innolla. Se oli niin siisti kokemus.

– Ainoa juttu, mikä on mielessä, on se, että tästäkin turnauksesta lähdetään kultamitali kaulassa kohti kotia, Olkinuora viitoittaa.